"Uskomatonta, ettet tajua mihin tuolla viittasin."

sanat kuin korttitalot,
sumari sanoi kaiken
haavikko sanoi ennen sitä,
mitä syitä etsiä puheelle tässä myöhäisessä,
kaatuvat eivätkä nouse liuskoiksi
painopakatut metamorfoosit mitä ikinä se tarkoittaakaan
yleisön hiljainen paheksunta tiivistyy anonymiteettiin
jossa jokainen on vapaa kuvailemaan valitsemaansa henkilöä
värikkäin sanankääntein, ”arvaa kuka dokaa liikaa turun toreilla”,
mika terho vihaa tapani kinnusta nykyään vaikka
kerran näin heidät puolalanpuistossa olat ystävällisen lähellä toisiaan
tautihan tätä kaupunkia vaivaa kun meitä on liian monta
rynnimme toistemme yli kuin pyhiinvaelluksella kun jossain
järjestetään jälleen uusi runoilta jossa aina joku tähti on kirkas
hetken aikaa
kerran junassa sanoivat ”en ole koskaan tavannut runoilijaa”
kuinka virkistävää oli silloin puhella ennen siirtymistä
ammatin velvoittamaan antautumiseen
ajatukselle tekojen keräämisestä kokemuksina
joita ei ääneen huutaisi kun koneen kapteeni kertoo
rajujen ilmakuoppien lähestyvän

varsinainen mikko mallikas

hellin kaikista otti minut vertaisenaan,
runkkasi itsensä loppuun asti kun ei osannut muuten tulla
ja pahoitteli roiskittuaan spermaa
sängynpäätyni verhoilulle.
häntä ajattelen lämmöllä vieläkin.

baise moi

kaikki on tässä, tiedätkö, ne kaikki ihot joita olet nuollut sellaisella intensiviteetillä johon en itse koskaan pysty, nuolet maistellen jokaisen irrallisen ihosolun niin että naiset ovat makuja sinulle,
ei, en minä pysty sellaiseen. minä en halua nuolla kenenkään selkää, en halua kiveksiä suuhuni, ja jos sen teen, en tee sitä nautinnosta. minä haluan tuntea miehen sisälläni, se on sinulle yhtä tyhjän kanssa, sinä minussa, ei, se ei kiinnosta sinua. henkisyys, maisteleminen ja kokeminen ennen kaikkea ovat sinulle tärkeimmät. ja samalla kun keskityt itseesi, panet minua takaapäin, ehkä haet jotain henkistä yhteyttä joka toisi älymme lähelle toisiaan, yhdyntään, minä ajattelen kaikkea muuta paitsi sinua. en kliseiden mukaista kauppalistaa, mutta sointukulkuja, entisiä miehiä ja niitä keitä aion vielä panna samalla intensiivisyydellä millä imet niskaani kuin lapsi imee nisää, voin olla seksuaalisuutesi ravintona tässä ja nyt, minun syytäni tämä kaikki, aloitteiden teko ja kyrpäsi vasten persettäni, mietin tiikeriraitoja jotka näkisit jos kiimaltasi ehtisit katsoa ja mietin, että jos ihmisyyden ydin on tässä, minä irtisanoudun ihmisyydestä kokonaan, koska kun ihminen elää elämänsä kokonaan jossain muualla, kokematta sitä mitä hän historiankirjojen mukaan todella kokee, hän ei ole edes elossa, vaan hän on haamu, ja ajatukseni harhailee toteamukseen

eniten minä halusin sinua kun olit kaikkea muuta kuin mitä olet minuun tultuasi tullut olemaan.

ajattelin uudelleen

ajattelin
olkapääsi valkeaa
ajattelin kaikkia niitä tähtiä
joiden näin singahtavan päin syyskuuta
ajattelin lakanan painaumia selässä
kahvinkeittimen toimintametodeja
keltapäistä hammasharjaa
jälkiä betoniseinässä, valuneita
ajattelin kuinka aina sataa,
jalat ja minä märkinä ajattelin
pakastepinaattia, paistinkauhoja
tummia kuvia, hitaita aamuja iltaisin
kyljen kirkasta valoa hämärässä muistissa
minä ajattelin
mitä jää.

hyvää syntymäpäivää

I

kun ei ole lämmin
miettii, mikä oli niin täydellistä
mikä ajoi tähän pisteeseen
jossa tapahtumahorisontti katoaa
kuulopuheisiin
syytöksiin
nostalgiaan
kiertoilmaisuihin
kommunikaation täydelliseen hajoamiseen
eikä taivas
ole pelkkää harmaata
se on kulunutta sohvatyynyä
vinossa huoneessa kun männyt
pudottavat paksua lunta lattialle.

II

palata alkuun, ihan alkuun
huomatakseen ettei tiedä missä
alut ja loput enää ovat,
kaikki limittäin,
anteeksiantamattomia anatomiset
yksityiskohdat kaikki yhdentekeviä
mikäli on ainoutta
on ajatus
ikkunasta kylmää
on huominen
ihan kuin
tänään.

12.11.08 01:27:15

ja myrskyn jälkeen,
aina myrskyn jälkeen.
kyllä sinä tiedät;
pimeys tulee taajamista kaupunkiin,
on hiljaa,
tulee niin liki.
minä odotan vielä.

ei pelko eikä vaan

täällä sitä
juodaan lasinsiruja täällä sitä
hengitetään fosforia höngitään sitten
kirkasta ilmaa
kuinka kuvittelit etten
kuvittelitko
etten
näkisi kuinka hän sinusta
sanatta heijastuu
välimatkojen välit ja ajat ja lentoja jonnekin
josta ei halua palata
ja silti tulee takaisin jalkojen kosketus kotimaata
sinä olet kaunis
en sitä
ääneen
kylkesi välit nukut kuin lapsi minuun
harsoa ja hengitä syvään
meidän
ei ole
meidän
sinä ja minä ja

katselen pöydän kulmaa tylppänä
ei tällä ikävällä ole väliä
paitsi pelko
ja mitä pelkää ellei

narut vasten kättä jos sidot minut saat
hetken
persoonan rikkonaiset rajat menetät kaiken mikä
minussa
on elävää
ja mitä jää minulle kun
polly jean lakkaa laulunsa

pelko ei pidä väliä
piano ei soi soittajatta
käsi itsekseen yksin
keskimäärin välitän
en tiedä sen jälkeen

tämä kun
yksin tunteja
jää

(x = y < z)= 3

laskea henkeään ettei alati olisi kuin voima loppuisi kesken
laahustaa katua pitkin kädet taskussa takki liian pieni
alla liian paljon yllä liian vähän edessä ei mitään
tänään sain postikortteja ihmisiltä joiden kasvot on vaikea muistaa
haluanko mitään haluanko mitään muuta kuin hengittää untasi
tahdon olla mies joka muistaa menneisyytensä vasta naisen rintaan
pään painauma
ilmeen jakauma
en koskaan osannut valehdella en nytkään
etteikö hiljaisuus rauhottaisi etteikö olisi pisteitä
joihin ei voi nähdä
tiedänkö tarpeeksi vai olenko hätäinen ei
en ehkä halua
tietää kaipuun mahdottomuuden rajoja olen käynyt siellä nähnyt
vaivaiskoivut itsekunnioituksen reunamilla jäkälän
peittävän surun mitä se on mitä se on sinulle
ja kuinka minä sen näen
pupillit suuremmat ilme
jotenkin nuorempi
mitä antaa anteeksi kun mitään ei ole vielä tehty
etuhampaan kultainen purenta
hikistä lakanaa
ihmeenä uutena

että yhä hengityksen rytmi

joten. miten. kuten.

heräsin tänä aamuna sängystäsi en heti tiennyt missä mutta minussa oli koti eikä niin pidä eikä niin saa minua pelottaa taas tekee pahaa ajatella en tiedä miksi olenko huojentunut ettet tarkoittanut me vaan me kaikki soitat minulle kun pääset töistä mutta et sinä minusta mitään tiedä et paljoa halua tietääkään paitsi jalkovälin lamaantuneen värkin kun olen sinusta irti olen eksynyt

älä sekoita tätä rakkauteen.

olet minulle kaikki mitä en koskaan saanut kun kirjoitan sinusta kirjoitan kaikista joiden lantio on hakannut minua vimmaisesti pitkinä öinä hengitys tulee ja menee ja toivoo sen lakkaavan herää omaa itkuaan ihon lämpöön ja näkö on sumea ei ymmärrä miksi tekee itselleen näin kerta toisensa jälkeen mitä vielä yrittää vaikka sinun naisesi ovat olleet keveitä kauniita älykkäitä ihania heidän niskansa kaaret polveilet itsestäsi minuun en taaskaan tiedä kirjoitanko sinusta vai siitä jota rakastin täällä on niin kylmä minun on vilu puupenkkien kosteus kuin rävähtäneet silmät kesken aktin

marjolle pt. eins / miten menee / 2007

kun mässyissä syö suklaarusinoita
tahmaisin sormin ja ymmärtää
ettei elämä välttämättä
ole elämisen arvoista
muttei jaksa tehdä mitään
kuolemisen eteen

ja kun raaputtaa nimensä laiturin nokkaan
vanhan asunnon avaimella
ja huomaa
ettei avovaimona oleminen ollutkaan
niin kauheaa kuin muisti

ja kun herää lauantai-aamuna yksin,
yksin, aina yksin
ja säälii itseään niin
että oksennus nousee kurkkuun

ja kun istuu sillä samalla laiturilla
vuotta aiemmin ja lainaa hupparinsa tuntemattomalle
ja sillä tytöllä
on turvonnut huuli

ja kun huomaamatta kopioi
lempirunoilijaansa ja ne sanoo että
”kill your darlings”
mutta enhän minä pysty

ja kun kaksi lapsuudenystävää
on maha pystyssä
ja kiittää luojaansa ettei itse
ja kun sylkee nauraa huoraa
eikä sille tule loppua
ja kun ei enää edes nuku

niin sitä vaan että

mikäs tässä

12.9. / jäämeri 1.0

aamulla kun

avaan ikkunan ja

sytytän tupakan ja

katselen kauppakorkeakouluopiskelijoiden

parveilua kuusi kerrosta alempana

istahdan alas paljain persein

matolle jolle on kaadettu

niin paljon viiniä

että se käy melkein kipeää.

et tahdo että rakastun sinuun

pelkäät niin käyvän

ja minä toisinpäin

tahdon rakastua sinuun mutta

en usko että

niin kävisi

eilen kaadoin punaviiniä

lakanoille, eilen vielä

uskoin kaiken menevän

hyvin.

aamulla kun avaan ikkunan

ja sinä olet hereillä muttet

oikeastaan reagoi

käännät kylkeä, jätät minut

katsomaan selkääsi

minähän katson

katson selkääsi ja ikkunaa ja

syksynsinistä taivasta

kun se pyyhkäisee yli:

että aika on rosoinen ympyrä

lihassa

askeleet iholla

kuin haamut