nää elämän ristipistot häiritsee mua
en tiedä tehdäänkö tässä huoneentaulua
vai mitä
johonkin kai edistytään ajan kanssa
useammin kuitenkin pistän sormeen
veri värjää kankaan, vitut siitä
suolaa punaviinitahroihin mutta entäs nää
ihmisen eritteet
niinku kyyneleet mitä tulee valutettua kun katsoo
kaikenmaailman nyyhkyjuttuja
sitä rupeaa miettimään että mikä järki elää
kun ei sitä prinssiä saa tosielämässä selluperseellä
ei vaikka sinne saiski puikottaa
ja jos saisin sut voisit vedellä mua joka reikään kolmesti päivässä
kuukauden ajan, niin paljon mä antasin
ja kaikki henkiset puolet kaupan päälle vaikka
kerran löytyi aamulla persvaosta jonkun hius
en tiennyt kenen mutta sen kyllä tiesin
ettei se ollu sun
tai ehkä oliki, en enää muista oliko sulla
karvat päässä miten päin
nuppi ainakin oli ihan sekaisin
ei se mitään, oli se mullakin
ja on vieläkin
eikä se muutu paremmaksi
ei edes pahemmaksi vaikka yrittää sössiä kaiken
jokin selkäranka vielä pitää pystyssä
vaikka lähinnä toivoo henkistä halvausta
että kaikki menis lopullisesti ojan kautta allikkoon
että ei olis enää mitään mitä odottaa
vois nukahtaa pullo kourassa joka päivä maailman loppuun
se ei oo kaukana, ei tää kauaa enää kestä
mutta tässä vähässäki
on kestämistä ihan vitusti
onks tää rakkauslaulu, en tiedä
onks tää ees sävelmän poikanen
joltain sinisiltä aalloilta
ja miksi mä kirjotan sulle kun tiedän
ettei tää tavoita ettet sä ehdi ymmärtään
vaikka vääntäsin sulle rautalangasta jonku tärkeän sanan
niinku rakkaus
ja tunkisin väkisin sulle kurkkuun niin että joutusit
koriseen ainakin vartin
se ei merkitsis mitään
se on vaan sana eikä sanoilla oo kukaan
koskaan muuttanu tällä paskapallolla
yhtään vitun ketään
