monta hajatelmaa

mä annan sulle aurinkoisia aamuja, syötän kesän ensimmäiset mansikat. oonko muka koskaan pyytänyt muuta kuin läheisyyttä. maalaan tuhkalla rantuja naamaan.

käsissä tuntuu hassulta. isä meidän, voisitko maksaa poissaolostasi vielä. rahat riittää ehkä kahteen perunaan.

miehet tekee rakkauden hattutemppuja, lähtee aina jonnekin. täytyy palkata uusi valmentaja, mun puolustus on heikoilla. enää ei pelata tasaisella kentällä.

mitä jos tekisin susta lauluja. kielet katkeilis. et sä sovi riimeihin, haikumittainen mies, tykkään siitä miten sun silmät loistaa kun innostut. mä kaipaan sua.

seinä II - joulukuu : runo, joka toimii useammalla kuin kolmella tavalla 2/2

yritän selvittää itselleni mitä haluan mitä en miten päin ja miksi
yritän selvittää miksi herään yksin ja se tuntuu oudolta
muttei pahalta varsinkaan kun tietää sen etten ole se oikea kenellekään mikäli mikään tässä maailmassa olisi oikein se ei varsinkaan olisi rakkaus jota en oletettavasti tunnistaisi vaikka se hakkaisi minut siniseksi ja pyytäisi anteeksi tuomalla tusinan lakastuneita ruusuja joita käyttäisi vertauskuvana siihen osaan minusta tai sielustani ihan miten haluatte joka kukoisti kerran ja sitten päätyi alennuskoriin lunastettavaksi työttömyyspäivärahoilla
ja kuka helvetti edes sellaisia kukkia ostaisi ei minun takiani
kukaan seiso kaatosateessa

versumeista vielä sen verran että uniin vaivutaan ja multiin mennään
eikä mikään voi pelastaa meitä siltä uhkaavalta tunteelta joka kihelmöi ristiselkää kun odotat juna-asemalla rakastettua joka ei varsinaisesti sinua liikuta mutta pelkäät odottavasi väärällä raiteella tai että junassa olisi istunut kaunis tyttö sinä seisoskelet vasten saapuvien junien ilmoitustaulua ja olet
naurettava kerrassaan naurettava
kun hipelöit kaulahuiviasi hermostuneena ja katselet muita jotka tuntevat todella odottavansa jotakuta sinut täyttää epävarmuus mutta laukkusi on täynnä olutta ja huulesi ovat kylmät kaikesta siitä odottelusta ajalta ennen lunta istuit yksin kotonasi toivoen ettei sinun enää koskaan tarvisi odottaa ja silti aina päätät tehdä sen...

aber du bist meine kleine mädchen und ich will dich in guten glauben verabschied

tai ainakin kunnes me molemmat puhumme sujuvaa saksaa.

the end of an era

mä mietin tämän asian
tuopin hämärtämien muistikuvien perusteella
jonku vuoden takaa silleen
että keltä sä kysyt "saako suhun koskea"
mahtuuko se vielä sun syliin
kun sä tunnet paisuvas etkä tiedä
haluatko tehdä sille asialle mitään
keltä sä kysyt "rakastatko mua vielä
kun kusen sun sänkyyn tai kun oon vanha
ja teen sen uudestaan"
kysytkö sä siltä joka tuli
kun sä sitä vähiten halusit
vai siltä joka on oottanu sua vuosia
tietämättä sitä itsekään
jonku matkan päässä sade hakkaa lehtiä,
sen kuulee tänne
näppäimistön rapsutus samankaltainen
kun yritän sanoa tai ainakin kirjoittaa
että en mä
tarkoitan ikuisesti
nämä on niitä asioita joita ei koskaan
pidä mennä sanomaan
niiden edessä
joita kaipaa vieläkin