PSA

en jaksa kirjottaa enää mitään vitun ihmissuhderunoutta.
painotan edelleen sitä, että tää on ollu mulle ja on edelleen raapustelualusta,
ei mikään julkaisukelpoisten runojen kyyläilysaitti.
suurin osa siitä, mitä tänne oon postannu viimesen kahden, kolmen vuoden aikana
on pelkkää paskaa. terapiarunoutta. sillekki on toki paikkansa maailmassa.
nyt tuntuu, että joku tukos on lähteny, ja ehkä pystyn opettelemaan runouden uudestaan.

tl:dr; ajattelin kirjottaa murharunoutta. semmosta gangsteristailista shittiä, boardwalk empire ja kieltolaki ja niin ees päin.

haluaisin kirjoittaa, mutta terapiarunous on nynnyille,
enkä ole oppinut avautumaan .doc-muodossa ja jättämään
sanoja makaamaan kansioon.
siksipä odotamme.

keikalla tänään noin 18.00 turussa, vallattomassa kevätjuhlassa,
satamakatu 27.

tjeu: http://vapaakulttuuri.blogspot.com/

täällä kaikki on toisin.
minun huoneissani.
ei pehmeyttä, ei nojaamista poskeen,
minulla on jälleen huono päivä.
monta hyvää ennen tätä.
sinun on vaikea nähdä kuka olen.
kenen kanssa sänkysi olet jakanut.
ei siitä voi olla vihainen,
harvoin itsekään ymmärrän,
kuka minuun näinä päivinä asettuu.
minun huoneissani, yläkerran ylhäisessä yksinäisyydessä
tilassa, jota kukaan ei saata penetroida,
kuplassa, eksentriassa
maalaamassa miellytystä olotilaksi.
älä pidä tätä pahana.
näitä päiviä on.