a verse, a reverse and refrain

minulla on jokivarsi vielä
on pala laituria
ja silmissä kieppuvat lavat

ain't got no money 'til i die

kun kävelee rumissa kengissä ymmärtää
että ne ovat jonkun muun.
patterin kohina likistää päätä
puristaa muttei kohtele kaltoin
katson televisiosta lihavia ihmisiä kuntoilemassa
juon olutta ja halveeraan
kun jollakin on tahto
parempaan.

--

jokaisen baarin vessassa on runo
jonka unohdan.
jaamme saman hulluuden,
minä ja sinä,
ratsastamme punaista virtaa
emmekä koskaan
koskaan
kykene mihinkään.

--

unessa minä
rakastelin miestä joka
rakasteli toista joka
laittoi päälleen mekon ja viilteli vatsaani
lapsuutensa kotitalossa
me olimme helliä,
olimme sopineet
mutta minua ja häntä,
meitä pelotti terän välke

--

joka haluaa oman elämänsä bukowskiksi
tai mikäs tää ny fanteksi, john, ei dan
täytyy hyväksyä
että aika usein taide haisee
pierulle
valkosipulille
ja vanhalle viinalle
eikä se koskaan lähde sinusta pois.

etteikö olisi ilme hieman toinen
uusi jollain tapaa, voisi kutsua
vieraaksi ellei olisi
yhä niin tuttu

kuinka olet pysynyt samana nämä vuodet

elämä on

niinpä niin, onhan sitä
tullut nussittua, joskus akti
sekoittuu rakkauteen, joka sanoo sulle
elämä on kun keittelee
nuudeleita, maissia ja tonnikalaa, tietää
että vihaat sitä miten elämä on sen kanssa.
tapaa miehiä sen aikana, sen jälkeen,
kaikki on ikävän panemista hengiltä,
sen etuhampaat oli niin isot
että sua vitutti kun katkoit omasi,
sit tulee rottia nahkatakeissaan, ne suitsuttaa sua
ja panee takaapäin likaisella sohvalla,
nöyhtäisten tyynyjen tuoksu kelpaa romantiikasta,
kun niille suljet ovesi, olet
yksin yksin yksin mustassa kuilussa
josta sinut pelastaa viimeinen oljenkorsitukkainen serotoniini-adonis,
avaa sun lukkos niin hyvin että kun tulet et voi lakata
valumasta imelää mehua sen naamalle, oli se sitten
verbaliikkaa tai humalaisen solkkausta,
näet unia taloista joissa asuu kaikki elämäsi miehet
ja peset niiden paskarantuja rakkaudesta soikeana,
viimeinkin sinulla
on merkitystä
nämä pallientakaiset tyyssijat saavat sinut tuntemaan
maailman akselin paisuvan poskeasi vasten
kuinka mieluusti joisit pöytäviinaa heidän navoistaan
kestäisit hetken ajatuksetta
kumpaan reikään tänään annetaan
hengen haavaan vai ruudin riipomaan pään puoleen
ja jos tämä myrsky sisälläsi joskus ottaa tyyntyäkseen
muista rakastua kirjanpitäjään,
jolla on solmio suorassa
ja hiljalleen lipuva
harmaa kieli.

the end of an era

mä mietin tämän asian
tuopin hämärtämien muistikuvien perusteella
jonku vuoden takaa silleen
että keltä sä kysyt "saako suhun koskea"
mahtuuko se vielä sun syliin
kun sä tunnet paisuvas etkä tiedä
haluatko tehdä sille asialle mitään
keltä sä kysyt "rakastatko mua vielä
kun kusen sun sänkyyn tai kun oon vanha
ja teen sen uudestaan"
kysytkö sä siltä joka tuli
kun sä sitä vähiten halusit
vai siltä joka on oottanu sua vuosia
tietämättä sitä itsekään
jonku matkan päässä sade hakkaa lehtiä,
sen kuulee tänne
näppäimistön rapsutus samankaltainen
kun yritän sanoa tai ainakin kirjoittaa
että en mä
tarkoitan ikuisesti
nämä on niitä asioita joita ei koskaan
pidä mennä sanomaan
niiden edessä
joita kaipaa vieläkin