seinä II - joulukuu : runo, joka toimii useammalla kuin kolmella tavalla 2/2

yritän selvittää itselleni mitä haluan mitä en miten päin ja miksi
yritän selvittää miksi herään yksin ja se tuntuu oudolta
muttei pahalta varsinkaan kun tietää sen etten ole se oikea kenellekään mikäli mikään tässä maailmassa olisi oikein se ei varsinkaan olisi rakkaus jota en oletettavasti tunnistaisi vaikka se hakkaisi minut siniseksi ja pyytäisi anteeksi tuomalla tusinan lakastuneita ruusuja joita käyttäisi vertauskuvana siihen osaan minusta tai sielustani ihan miten haluatte joka kukoisti kerran ja sitten päätyi alennuskoriin lunastettavaksi työttömyyspäivärahoilla
ja kuka helvetti edes sellaisia kukkia ostaisi ei minun takiani
kukaan seiso kaatosateessa

versumeista vielä sen verran että uniin vaivutaan ja multiin mennään
eikä mikään voi pelastaa meitä siltä uhkaavalta tunteelta joka kihelmöi ristiselkää kun odotat juna-asemalla rakastettua joka ei varsinaisesti sinua liikuta mutta pelkäät odottavasi väärällä raiteella tai että junassa olisi istunut kaunis tyttö sinä seisoskelet vasten saapuvien junien ilmoitustaulua ja olet
naurettava kerrassaan naurettava
kun hipelöit kaulahuiviasi hermostuneena ja katselet muita jotka tuntevat todella odottavansa jotakuta sinut täyttää epävarmuus mutta laukkusi on täynnä olutta ja huulesi ovat kylmät kaikesta siitä odottelusta ajalta ennen lunta istuit yksin kotonasi toivoen ettei sinun enää koskaan tarvisi odottaa ja silti aina päätät tehdä sen...

aber du bist meine kleine mädchen und ich will dich in guten glauben verabschied

tai ainakin kunnes me molemmat puhumme sujuvaa saksaa.

seinä II - joulukuu : runo, joka toimii useammalla kuin kolmella tavalla 1/2

lumi on tullut maahan
kirjoitan taas nimittä
pullot puhuvat kuten aina
matkamuiston suu puhkuu savua
mitä odotin.
karistelen sanoja paperille.

yläkerrasta niin paljon uutta
että vaikenemisesta tulee
valheellinen valinta.

olen tullut kliseeksi taas
toi et moi, multiversumi
jättänyt sanomatta oikein sävyin
saanko vielä sanoa
jos kaipaan se ei tarkoita
haluaisin sinut maakseni
ettenkö tarkoittaisi -
mutta kuningasta en -

seinä I - syyskuu

mistä todella haluan puhua

christianin käsistä lanteillani

syystaivaan anteeksiantavasta sinestä

sivistyssanojen lingvistisestä alkuperästä

vuosien takaisista valoista ja varjoista

seinäkellon ajanhakkuusta

sähköisestä murinasta, joka vaivaa minua
kesken apokalyptisten unien

kutsumattomista vieraista
ja siitä, miksi silloin tanssin kirveen kanssa

likaisista lakanoista
toisessa maassa

aamuista kun kädet tärisevät ja sydän hakkaa elämää
niin nopeaa että sen toivoo pysähtyvän
edes hetkeksi

kodista, jonka raunioille rakennettiin
parkkipaikka

kodista, jonka eteisen matto
tahrautui vereen ja paskaan

maailmasta, jossa tämä kaikki on mahdollista
jossa totuus on vahvoja oletuksia
ja viinaverot aina korkealla

ja ihmisestä, joka elää tämän kaiken
täydellisessä
tunteen & järjen
epätasapainossa

ja jättää jälkeensä pimeässä puhutut sanat
kun herran vuosi vaihtuu
herrattomaan aikaan