mitä sinä teet jos et mielipuolta itsestäsi
mitä muuta olet elämältäsi halunnut
kuolla ja tulla muistetuksi sanoista.
olet runoilija vailla kynää, kuorit valkosipulit
paljain käsin.

arkiset asiat muuttuvat luonteeltaan arktisiksi
kaksoislyöntejä ei voi välttää
mutta keinoja selviämiseen on

tämä tunne on sinulle tuttu jo lapsuudesta
kaikkien askeleet kuulostavat juopuneilta

korvalehtiesi tähdistä on tullut aukkoja
joiden ainoa tarkoitus on näyttää maailmalle
miten naiseutesi näet
reikänä, kolona johon koloniat pakenevat
sinä ja hiekkainen pillusi voisitte piilottaa
vaikka kokonaisen kansakunnan
kunhan siitä ei tarvitsisi seuraavana päivänä
keskustella.

annat tulla, annat mennä,
uloshengitys on automaatio mutta sisään-,
se on valinta
jonka teet kun muuhun et kykene

mutta kun harkitset lähtemistä
on muistettava että pelkäät vieläkin merta
halusit uimamaisteriksi muttet uskaltanut sukeltaa
kuka sinut nyt työntäisi veteen

sormet kurovat kohti altaan pohjaa.

jean-louis kerouac 12.3.1922-21.10.1969

ti jean, 40 vuotta tänään kuolemastasi.
sen kunniaksi pastetan tänne muutaman runon, jotka
kirjoitin syntymäpäivänäsi vuonna 2008.

the beaten side of the track
where i found you, where i
always would

kun katselen sinun aikaasi
kaikki on samanväristä.
punainen ei kulu vuosissa
kuten miehet
ja naiset,
kuten aatteen väri kuluu ja tummuu kankaaseen.
katu, jolla luultavasti kävelit,
tai maili sinne tänne
jollain näistä sadoista menneistä
tuhansia reittejä kotiin mikään ei sinua
saanut pysähtymään, ellei sitten lasilliselle
tai henkosille
tiedän että matkaseurasi ei
koskaan
pysähtynyt, ei mielellään
se sanotaan niin kuin vastenmielisistä asioista;
venytetään sanan alku - eeeiiiiii
mielellään.
etkä sinä ennen aikojasi
pysähtynyt, jos
rajallisena tämän hetken mieltää


kenen tie,
jolle lähden, uskallanko
lähteä alkuunkaan nämä
kysymykset ja tuhannet muut
kuten sinun, teidän,
susipoikien arveluttavat seikkailut
ja arvaukset tulevaisuudesta, minua vaivaa
onko tiellä päätä jos ei hauta
ja mihin se johtaa jos
matka itsessään ei olekaan
matkan syy?



sinussa maantieteellinen
venyi venyi venyi kunnes
sinun syntymäpäiväsi tänään,
olet kauan kuolleena
kauan elät vielä ja kysyn;
haitko itseäsi takaisin
teidenvarsilta, kahviloista
kaupungeista joissa
kukaan ei kysele nimiä –
unohditko
itsesi sinne uudestaan

jacky-boy, raiteista syntynyt,
etäisyydet eivät sinua
pelasta


olet etelään sidottu,
kitkan tuoksu sieraimissasi
se kaikki kiitää ohi
harvinaisin nähtävyys;
ihmisyys, avaraa
kunnes sokeutuu,
itse avaruus, siinä
hetkeä ennen raiteenvaihtoa
alla hakkaavat kiskot vieneet
moneen paikkaan moneen aikaan
olit aina reunalla, aina
pystyyn
kuollut – mutta muistona

halusit olla elämää suurempi,
ylsit sekavaan,
mielesi elämästä vauhkona
loppuun saakka,
jacky-boy, forever you’re loved
forever the road in you
belongs

“for no matter
the road
is life”

------------------

lopulta
tahdon luokseksi niihin pölyisiin huoneisiin
joita on sadoittain tuhansittain
miljoonia samanlaisia halpoja huoneita
joissa on rumat verhot ja kuluneet kalusteet
matossa verta kusta sylkeä spermaa
kävelyreittien painaumat lattiassa
polttomerkkejä linoleumissa
kaakeleissa säröjä, katossa kosteusvaurio
ja lampuissa sirisevä valo
vuosikymmenten takaista
sykkeen ja synnin pullistamaa
elämää
paita rikki mieli rikki lasin reuna
rikki viiltää huulta joka suullinen
housut avoinna kalja kädessä
päiväpeiton päälle kuuntelemaan
kusen lorinaa
naapurin voihkintaa
television kohinaa
vuokraemäntää vältellessä
viski maistuu paremmalta
kuin kunniallisten miesten suut

niihin pölyisiin
unohdettuihin huoneisiin
tahdon kanssasi
tahdon
repiä sinut sieltä
verhon takaa
nylkyttämään jalkaani
keskellä yötä
herään syke kädessä
siinä pölyisessä huoneessa
tässä pölyisessä huoneessa
kaikissa tuhansissa sadoissa
huoneissa joissa sinä
olet koskaan maannut
etkä koskaan maannut
sellaista naista kuin minä
tällaisena yönä kuin minä
olen kirjoittamassa
että tahdon
sinut näkemään tämän päivän
vanhoilla silmilläsi
kuolleilla silmilläsi
kertoisit
ovatko kaikki päivät
kaikki päivät
ja kannattaako vielä yrittää
vai onko kaikki
tehty ja kaikki mennyt
todella mennyt

pääseekö sinne takaisin