rakkaudessa köyhät, kuulkaa,
olen painoni arvosta romumetallia,
olen mutteri liikaa,
kehoni kyllästyttää niin usein
heitä, jotka omakseni tahtoisin.

--

hajatelma, muistiin merkittävä.
alku runolle, jonka sunnuntaina lausun
muistona muusalle.

miten päästät minut menemään
neljä sanaa ja pilkku
”en koskaan näe, että”
ja minä annan sinulle päiviä
annan viikkoja
toistaiseksi olen täällä
odottamassa mahdotonta
rakentamassa kaavoja,
jos olisin enemmän olisin
yhtälön ratkaisu
jos olisin enemmän kuin mitä olen
ehkä antaisit sormieni painaa
jälkensä kylkesi herkkään ihoon.
tämä kaikki on sinulle otettavaksi
hylättäväksi yhtä lailla
ulkona aamu on mustelmaa,
puut humisevat keskenään,
tiivistän maailmaa sanoihin
joilla kertoa

have yourself a merry little christmas

haluaisin toivottaa sinulle hyvää joulua
ripustaa sinut tähtenä kuusen latvaan
paketoida tänään, avata huomenna
olla niin typerä,
että voisin muuttaa sinut lahjaksi
joka kestää vuosia
haluaisin ripustaa foliopalloja
varastettuun kuuseen,
ehkä vähän leikitellä,
vaihtaa hätäisen suudelman glögilasien välissä
kun kukaan ei huomaa
kirota kristittyjä, syödä juustoa
joka päätyi laukkuuni vahingossa
ja herätä
joulupäivän valossa
vain kääntääkseni kylkeä
koska olisit siinä
eikä minulla olisi tarvetta herätä
sytyttämään kynttilää
kenenkään haudalle.

"forever and always for you"

minä rakastin sinua kerran.
sinä tiedät sen ja minä tiedän että taivas
ei ole pelkästään sininen, linnut laulavat monin äänin
eivätkä kuolleet löydä aina kotiin.
rakastin sinua, ja sillä on arvoa.
joskus vielä ajattelen menneitä hellämielisen nostalgian vallassa,
ja kun olen löytänyt risteyksen,
josta tiedän, mihin kääntyä,
me tiedämme, sinä ja minä,
että minä rakastin
enkä ole siitä pahoillani
sillä aika on pysähtyneiden hetkien jatkumo,
mitään emme ole menettäneet
ja herran vuonna 2007
on käteni yhä avoinna
sinun tarttua.