sanoja sanoja aina sanoja
minussa elokuun hiljaisuus

portaiden vierestä palanut valo
---

230

arvotonta kaikki tämä,
sureminen ja sen seitsemän astetta
miksi vaivautua nyt kun piha on satanut täyteen
eikä ovea saa auki rauhanomaisin elkein

koskaan ei tiennyt kumman hansikkaan se pukee ensiksi
ivan vai vihan
joku nosti molemmat ja ojensi suoriin käsiin.

hitaasti hengitellä ajatusta
et ole minun, et enää,
et koskaan, et.
olit kieltosana jokaiseen myöntymiseen,
tanssin tiimellyksessä taivutus
jota kätesi ei kestänyt,
sinun vuokseksi uneksin kuukausia
laivoista, merestä, junista ja kissanpennuista
naisista ja hyönteisistä,
miehistä, jotka kantoivat kasvosi
kaunein kulmien kaartein.
ja vaikka olen sanonut tämän niin usein
olen sanonut, en jaksa,
olen sanonut, en kestä, en kykene
en en en en,
olen sanonut,
nyt voit sen uskoa, viimein
aikamuoto sanoissa muuttuu.

gospel

jokainen tölkki aina viimeinen,
jokainen pullo,
lasi,
tippa suupielessä,
jokainen aina viimeinen
ennen seuraavaa.
olen alkanut muistuttaa äitiäni
alkanut odottamaan pelastajaa,
odottamaan rajan täyttymistä,
onnen lasin,
”lopetan kun olen saanut tarpeekseni”.
juonut itseni unohduksiin.
polttanut itseni kipeäksi.
että on näinkin vaikeaa ihmisen
olla sovussa itsensä kanssa.