ajatus siitä, että ajattelee ennen tekoa, on vastenmielinen, siten minäkin olen

ajatuksena on se, että on nainen,
joka pukeutuu jakkupukuihin,
hänen miehensä on menestynyt
liike-elämässä, muttei liiku
kohti naistaan. ja nainen samaistaa
itsensä ympäröivään materiaan,
nainen on vaasi, nainen on puku,
nainen on kateellinen kravatille,
jonka mies solmii hellin ottein.
sitä hellyyttä ei nainen ole kokenut
vuosiin, mutta hän muistaa ruohon
allaan. hän muistaa, kuinka herkkusienet
leikataan ja hän muistaa, miltä tuntuu
haluta kuolla.
hän muistaa ja siitä kaikessa on kyse.

sinulla on ihosi suojaamassa.
minulla ei ole mitään.
jos joutuisimme auto-onnettomuuteen
ja minusta tulisi veristä mössöä
et rakastaisi enää.
et rakasta enää.
tämä on vaikea lause ymmärrettäväksi.
katselen miehiä usein, muita miehiä
enkä löydä syytä miksi
opettelisin uudelleen ihon
kuinka luut liikkuvat
raavin rupea pois vaivaantuneena,
yllätät kesken liikkeen.
sinä näet minussa sen
joksi olet minut tehnyt
joko tiedät
rakkaus ei voita vihaa
kovinkaan usein.

mitä tekisit minulle, jos voisit tehdä kaiken.

kohtauksia avoliitosta:

sido minut. pidä minusta kiinni, muuta en koskaan pyytänyt.
sidot minut, ota minut. et rakastunut tähän naiseen.

makaan pitkin parkettia
päässä tahmeana kosketuksen jäljet.
meidän pitää lopettaa sisällä polttaminen, tiedätkö
se haisee pahalle, tarttuu kalusteisiin.
minä rakastan sinua kun kyrpäsi on yhtä minussa
en tiedä, haluanko olla nainen vai mies meidän suhteessa
mutta kylkiluittesi makua kaipaan
miltä tuntuu iho huulen alla, juuri koskien
että väliin jää virta hengitystä
kanssasi olen niin kovin raskas.
jos keittiön marmori halkaisee kalloni olen onnellinen
annan sinulle anteeksi rikokset minua kohtaan.
saanko vielä kertoa mistä sinua syytän.