ajatuksena on se, että on nainen,
joka pukeutuu jakkupukuihin,
hänen miehensä on menestynyt
liike-elämässä, muttei liiku
kohti naistaan. ja nainen samaistaa
itsensä ympäröivään materiaan,
nainen on vaasi, nainen on puku,
nainen on kateellinen kravatille,
jonka mies solmii hellin ottein.
sitä hellyyttä ei nainen ole kokenut
vuosiin, mutta hän muistaa ruohon
allaan. hän muistaa, kuinka herkkusienet
leikataan ja hän muistaa, miltä tuntuu
haluta kuolla.
hän muistaa ja siitä kaikessa on kyse.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti