vittulan kevät ja pillulan ovet (work in progress)

armaani on maitovasikka, vilukissa

eläin itsessään

sen seitsemästi syntynyt sinilmäinen

hän, jonka aamuisin soisi minuun pyrähtävän

mutta rakkaani ei koskaan ole mun

sanoja sanoja aina sanoja
minussa elokuun hiljaisuus

portaiden vierestä palanut valo
---

alistajakerho

minkä haluan kuulla
ellen hiljaisuutta
jossa hän ei hengitä
kuin olisi läsnä
solar plexit silmillään
rintalastan takana ontto sininen
kämmenen kaiku

hän, joka kävelee läpi tuhkaisen huoneen

porthaninkatu sataa untuvaa
mies on kauneimmillaan
kirkkain silmin

---

kolkko sisäkkäin
seilata tarpeena
aallon alta ja yli
sysisyvään lyöt
riitteeksi hien

junan ikkunassa jäistä räkää
koko elämä pelkkää kahletta.