lauantai 4. lokakuuta 2008

keväällä sain vision

mistä ajatuksesta lähteä liikkeelle tänään
tämän kahvikupin lämmöstä kättä vasten
vaaleanvihreä ornamentein kuvioitu
tiimarin kuppi mallia kartio vasten
pureskeltuja kynsiä, kuivia rystysiä
revenneitä kynsinauhoja auringonpilkkuja
ranteeseen sattuu taas, olen tulossa vanhaksi
kaksikymmentävuotiaan varmuudella
en saisi tarttua mietteisiin, ne lipuvat läpi pään
eivätkä koskaan tule takaisin
montako runoa olen menettänyt
tehdessäni ihmisten töitä
juodessani viinaa
tehdessäni kaikkia asioita joilla ei
lopulta ole paljoakaan merkitystä
vaikka on elettävä liiallisuuksiin asti
saadakseen puserrettua paperille
edes muutama vaivainen sana

ravistelen päätäni, puristelen tukkaa
sormien väliin jää enemmän hiuksia
kuin ilmaa
maailma pysähtyy hetkeksi minulla on
kädessäni viimeiset puoli vuotta solumuistia
tässä hiuksessa, tässä tukossa on kaikki
suru kaikki kaipaus ja vähitellen
lähimpänä päätä
on toipuminen ja toivo
kun toukokuu pieksee tukkaa silmille
tämä on minulle uusi tunne
kauan sitten unohdettu
olen nirhannut hiukset päätäni vasten
ettei minusta saisi kiinni
nyt olen valmis
tulkaa ottamaan, viimein olen jaloillani
sellainen nainen johon joku voisi rakastua
jos jaksaisi nähdä vaivaa

rahvaanomaisia ajatuksia
tupakka alkoholi seksi
satunnainen, täysin tunteellisesti tarkoitukseton
seksi
ihmisen ihanteet kaukana tästä
perjantai-illasta kun suunnittelen huomista krapulaa
paljon purkkaa, vähän kahvia
ettei tule tärinä ja mielellään
vähän syötävää heti aamusta
kun en kuitenkaan saa nukuttua.
tällainenko on runoilija joka
elää odotusten mukaan
pettää itsensäkin
joka käänteessä eikä välitä muusta
kuin omista kiemuraisista sanoistaan
kusee ihmissuhteet että olisi jotain
mistä kirjoittaa, ei että olisi joku
jota rakastaa, rakkautta ei pidä elää
se pitää laittaa sivuun ja sivuille
sillä pitää tehdä rahaa
tai jos ei rahaa niin ainakin omakustanne
voittaa palkintoja saada selkääntaputtelijoita
että kyllä se sinun mikäseolikaan kosketti
ainakin naapurin ailaa
ja mitä jää käteen
kun makaa kuolinvuotellaan eikä ole korotettu
neroksi vieläkään, turha huudella deliriumissa
kun luultavasti kuolee sydän-verisuonisairauksiin..
tai auto-onnettomuuteen
kusta ja paskaa voi huudella muistotilaisuudessa
kummituksia ei moni ole kuulemassa
ja jos jumalauta minut maahan panette
ettekä polta, ette lausu dramaattisia epilogeja
minä tulen kalistelemaan
kaljapulloja teidän eteiseen

2 kommenttia:

david santos kirjoitti...

Great!!!
Congratulations!!!

marianna meri-tuulia kirjoitti...

gee, thanks, although i'm a bit confused about the reason of your congratulations. :D