laskea henkeään ettei alati olisi kuin voima loppuisi kesken
laahustaa katua pitkin kädet taskussa takki liian pieni
alla liian paljon yllä liian vähän edessä ei mitään
tänään sain postikortteja ihmisiltä joiden kasvot on vaikea muistaa
haluanko mitään haluanko mitään muuta kuin hengittää untasi
tahdon olla mies joka muistaa menneisyytensä vasta naisen rintaan
pään painauma
ilmeen jakauma
en koskaan osannut valehdella en nytkään
etteikö hiljaisuus rauhottaisi etteikö olisi pisteitä
joihin ei voi nähdä
tiedänkö tarpeeksi vai olenko hätäinen ei
en ehkä halua
tietää kaipuun mahdottomuuden rajoja olen käynyt siellä nähnyt
vaivaiskoivut itsekunnioituksen reunamilla jäkälän
peittävän surun mitä se on mitä se on sinulle
ja kuinka minä sen näen
pupillit suuremmat ilme
jotenkin nuorempi
mitä antaa anteeksi kun mitään ei ole vielä tehty
etuhampaan kultainen purenta
hikistä lakanaa
ihmeenä uutena
että yhä hengityksen rytmi
maanantai 13. lokakuuta 2008
(x = y < z)= 3
Tunnisteet:
angst,
nyyhkis,
sosiaaliporno,
spontaanit,
toinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti