kun mässyissä syö suklaarusinoita
tahmaisin sormin ja ymmärtää
ettei elämä välttämättä
ole elämisen arvoista
muttei jaksa tehdä mitään
kuolemisen eteen
vanhan asunnon avaimella
ja huomaa
ettei avovaimona oleminen ollutkaan
niin kauheaa kuin muisti
yksin, aina yksin
ja säälii itseään niin
että oksennus nousee kurkkuun
vuotta aiemmin ja lainaa hupparinsa tuntemattomalle
ja sillä tytöllä
on turvonnut huuli
lempirunoilijaansa ja ne sanoo että
”kill your darlings”
mutta enhän minä pysty
on maha pystyssä
ja kiittää luojaansa ettei itse
eikä sille tule loppua
niin sitä vaan että
mikäs tässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti