tänään hengitän sinua
olet lähde niin monelle hyvälle
paha pohjakerroksissa silti sama.
olen kirjoittanut sinusta paljon,
korvat särkyvät ympärillä,
särkyvät, säästyvätkö nyt
kirsisääskiseltä poukkoilulta kuinka
"me emme ole olemme emme, en tiedä
enää", vaikka piste, jossa ehkä
ei enää päde
on saavutettu.
tänään hengitän sinua,
olemme näin kunnes lakkaamme
olemme kuitenkin,
ja minä rakastan sinua
kun poskipäätäsi
nostattaa unen tuoma puna.