näinä päivinä hämmennyn niin helposti
tiistait, keskiviikot, lauantait,
tämä erityisesti
istun pytyllä ja banaanikärpänen kiertelee
pääni ympäri, laskee siipensä minne sattuu,
sanomalehden sivut kahisevat
että minä olen sinun,
olen, vaikka näinkin vähän.
hiuslakka loppuu kesken kruunun rakentamisen.
yhdeksän kuukautta olen meitä kantanut,
sekoitan juomaani syömäpuikolla eikä mikään
ole kuin kaksi tuntia sitten.
minun täytyy lakata juoksemasta.

vaikeimpia asioita ovat juuri ne,
joita emme koskaan sano ääneen.