koko päivän olen kasvattanut hiljaisuutta
ellei lasketa kiljahdusta,
joka purkautui jokseenkin alkukantaisesti
irvokkaan lukin hypätessä olkapäälleni tyhjästä,
ellei sitten katosta,
nostin sen jalasta takaisin vapauteen,
olettaen, että peltikaton liukkaus
sen ohuita jalkoja miellyttää.
tulee kiittää näitä pieniä ärsykkeitä,
hyönteisiä monimutkaisine siipineen,
vastenmielisyyttään eritoten, mitä minä olisin
ilman sitä yöperhosta
silloin tehnyt
ellen jättänyt tekemättä sen typerän naisellisen
eleen, laskelmoidunkin, näin ajattelen myöhemmin,
vetelin olkia
korsi kerrallaan.