olen lukenut sinusta ääneen
näyttänyt sanani ylpeillen
periaatteessa olen aina ollut tässä
kertoessani tarinaa tuhannesta miehestä
koska niin monta teitä on
kun yhdistää halut ja mielen tilan.
olen lukenut sinusta ääneen,
sulkenut viisikymmentä suuta
romanssin alkuun
ja jos luulet, että unohdan
kuinka kyrvästäsi tulee ottaa kiinni
olet väärässä
kuinka voisin unohtaa
reisiesi vavahtelun otteeni alla
kuuntelen patterin naksumista
se laulaa samaa säveltä
ku-in-ka vä-hän si-nul-le o-lin
ja kun sanon, ”annan sinun olla”
en tarkoita ettenkö ajattelisi
viikkoja vielä
minkä tein väärin, tein oikein
tässä pullojen kansoittamassa huoneessa
niin moni päätös on saanut kohtalon vapisemaan

miten päästät minut menemään
neljä sanaa ja pilkku
”en koskaan näe, että”
ja minä annan sinulle päiviä
annan viikkoja
toistaiseksi olen täällä
odottamassa mahdotonta
rakentamassa kaavoja,
jos olisin enemmän olisin
yhtälön ratkaisu
jos olisin enemmän kuin mitä olen
ehkä antaisit sormieni painaa
jälkensä kylkesi herkkään ihoon.
tämä kaikki on sinulle otettavaksi
hylättäväksi yhtä lailla
ulkona aamu on mustelmaa,
puut humisevat keskenään,
tiivistän maailmaa sanoihin
joilla kertoa

have yourself a merry little christmas

haluaisin toivottaa sinulle hyvää joulua
ripustaa sinut tähtenä kuusen latvaan
paketoida tänään, avata huomenna
olla niin typerä,
että voisin muuttaa sinut lahjaksi
joka kestää vuosia
haluaisin ripustaa foliopalloja
varastettuun kuuseen,
ehkä vähän leikitellä,
vaihtaa hätäisen suudelman glögilasien välissä
kun kukaan ei huomaa
kirota kristittyjä, syödä juustoa
joka päätyi laukkuuni vahingossa
ja herätä
joulupäivän valossa
vain kääntääkseni kylkeä
koska olisit siinä
eikä minulla olisi tarvetta herätä
sytyttämään kynttilää
kenenkään haudalle.

seinä II - joulukuu : runo, joka toimii useammalla kuin kolmella tavalla 2/2

yritän selvittää itselleni mitä haluan mitä en miten päin ja miksi
yritän selvittää miksi herään yksin ja se tuntuu oudolta
muttei pahalta varsinkaan kun tietää sen etten ole se oikea kenellekään mikäli mikään tässä maailmassa olisi oikein se ei varsinkaan olisi rakkaus jota en oletettavasti tunnistaisi vaikka se hakkaisi minut siniseksi ja pyytäisi anteeksi tuomalla tusinan lakastuneita ruusuja joita käyttäisi vertauskuvana siihen osaan minusta tai sielustani ihan miten haluatte joka kukoisti kerran ja sitten päätyi alennuskoriin lunastettavaksi työttömyyspäivärahoilla
ja kuka helvetti edes sellaisia kukkia ostaisi ei minun takiani
kukaan seiso kaatosateessa

versumeista vielä sen verran että uniin vaivutaan ja multiin mennään
eikä mikään voi pelastaa meitä siltä uhkaavalta tunteelta joka kihelmöi ristiselkää kun odotat juna-asemalla rakastettua joka ei varsinaisesti sinua liikuta mutta pelkäät odottavasi väärällä raiteella tai että junassa olisi istunut kaunis tyttö sinä seisoskelet vasten saapuvien junien ilmoitustaulua ja olet
naurettava kerrassaan naurettava
kun hipelöit kaulahuiviasi hermostuneena ja katselet muita jotka tuntevat todella odottavansa jotakuta sinut täyttää epävarmuus mutta laukkusi on täynnä olutta ja huulesi ovat kylmät kaikesta siitä odottelusta ajalta ennen lunta istuit yksin kotonasi toivoen ettei sinun enää koskaan tarvisi odottaa ja silti aina päätät tehdä sen...

aber du bist meine kleine mädchen und ich will dich in guten glauben verabschied

tai ainakin kunnes me molemmat puhumme sujuvaa saksaa.

seinä II - joulukuu : runo, joka toimii useammalla kuin kolmella tavalla 1/2

lumi on tullut maahan
kirjoitan taas nimittä
pullot puhuvat kuten aina
matkamuiston suu puhkuu savua
mitä odotin.
karistelen sanoja paperille.

yläkerrasta niin paljon uutta
että vaikenemisesta tulee
valheellinen valinta.

olen tullut kliseeksi taas
toi et moi, multiversumi
jättänyt sanomatta oikein sävyin
saanko vielä sanoa
jos kaipaan se ei tarkoita
haluaisin sinut maakseni
ettenkö tarkoittaisi -
mutta kuningasta en -

seinä I - syyskuu

mistä todella haluan puhua

christianin käsistä lanteillani

syystaivaan anteeksiantavasta sinestä

sivistyssanojen lingvistisestä alkuperästä

vuosien takaisista valoista ja varjoista

seinäkellon ajanhakkuusta

sähköisestä murinasta, joka vaivaa minua
kesken apokalyptisten unien

kutsumattomista vieraista
ja siitä, miksi silloin tanssin kirveen kanssa

likaisista lakanoista
toisessa maassa

aamuista kun kädet tärisevät ja sydän hakkaa elämää
niin nopeaa että sen toivoo pysähtyvän
edes hetkeksi

kodista, jonka raunioille rakennettiin
parkkipaikka

kodista, jonka eteisen matto
tahrautui vereen ja paskaan

maailmasta, jossa tämä kaikki on mahdollista
jossa totuus on vahvoja oletuksia
ja viinaverot aina korkealla

ja ihmisestä, joka elää tämän kaiken
täydellisessä
tunteen & järjen
epätasapainossa

ja jättää jälkeensä pimeässä puhutut sanat
kun herran vuosi vaihtuu
herrattomaan aikaan

olen piirtänyt hitaita hetkiä itseeni
päivämäärät, henkäykset kun –
piirtänyt itseeni, tehnyt itsestäni
kävelevän menetettävien almanakan,
alma, mater, opin äiti ja akka
tehnyt itsestäni opinkappaleen
uskonlahkon
jos kestät tämän olen iäti sinun

me emme käytä sanaa

olen lakannut odottamasta mitään sinusta
säikeinen pala lihaa tarttunut hampaisiin
sisällä olemme talossa jossa tapaan menneisyytesi
hän on kovin kohtelias, jakaa yksityiskohtia
hiljalleen, antaa minulle aikaa hyväksyä
harhautuksena näyttää minulle
suomen rautateiden kartan

kerran juna pysähtyi tuolla
raiteille oli jäänyt
jokin eläin
silloisen minäni puoliskon kanssa
saimme vaunun heilumaan

nyt teen hataria suunnitelmia
tule tänne, tulen sinne, mennään jonnekin
kunhan teemme sen yhdessä
katsotaan kumpi meistä pärjää paremmin
vieraissa ympyröissä
katsotaan kumpi meistä kestää
minun ystäväni
katsotaan
minne lopulta päädymme
kumpi vastaa tyydyttävin termein
typeriin kysymyksiin
ihmissuhteemme laadusta

emmehän me koskaan
emme edes vahingossa
käytä sanaa

”me”

für dich vol 2

kuinka olet minut herättänyt

sana ”liebling” tarkoittaa lempiasiaa
tai rakastettua

”du bist mein/-e” merkitsee omistamista
ilmenee usein ihmissuhteisiin viittavan
lauseen alussa (kts. freund / freundin)

sana ”sehnsucht” tarkoittaa
halua kaipausta hinkua janoa
tarvetta ikävää kaipuuta

minkä olet minussa herättänyt

“ich will dich in guten glauben verabschied”

on kaksi miestä ja he molemmat
hymyilevät yhtälailla
samaan aikaan
ajan ollessa oletettavasti lähempänä ellipsiä
kuin lineaarista järjestystä
kiertävät toistensa kasvot
eikä kukaan enää puhu
pariisin metrolinjoista
jotka risteilevät reisillä suoniksi tulleina
kukaan ei enää osaa vastustaa valoa
joka osuu solisluun kuoppaan
ei sen muotoilua hatariksi sanoiksi
joista olen puhunut
niin monelle
samassa tilassa
laskelmat kylkeni kaartuvuudesta
xy + xx = olemme
yhdessä
niin

vasten

tahdoin

monta asiaa samasta miehestä

pihapuun varjossa suu
suut
suutelet
ja hengitän syvään

olen antanut
niin paljon
väärää ymmärrystä
kurottanut sormea kohti tyhjää

niin pahoillani

olen nähnyt ripsistä putoavan pisaran
ja toisenkin
dortheavej
ennen kuin kaipasin sinua

painan ja päivitän
odotan että suola kuivuu poskeen
ethän antaisi minun
antavan periksi

sinä et ole mitään verrainnoillista
ihosi ei
samettia satiinia pumpulia polyesteria ainoastaan
sinua

olen vahvana
yritän
pysyä
itsessäni

ihmisvesiputouksen syntymä

hautuumaan kiviportaat
silmiini ilman liike
sammuneet kynttilät
kuu täydempi
kuin