kirjoittaa maailma uudeksi
lupautua siihen
mitä hulluutta.
että kerrot
miten näet, et kuinka
on
kerta toisensa jälkeen
todistettavissa
draaman kaaren rakentuminen
tukahdutettuihin huokauksiin.
vetää henkeä ja vetää ja
keskeyttää
että on asioita joista
ei puhuta
ei painavin sanoin silti
sinä heräät ja sinä heräät ja sinä heräät
pimeään jonka raja
paperilla elettynä
jo odottaa.
tiistai 28. lokakuuta 2008
tää on mulle ja paavo haavikolle
Tunnisteet:
dekadenssi,
hajatelmat,
itse,
kirjoittaminen,
spontaanit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti