minä minusta minulle

se näkyy jo
kuinka katselet kalvakkaa aamun
valoa huoneessa jossa vielä
kaikuu unesi jossa olet
yksin etkä pelkää enää
olisi vielä päiviä, sellaisia
kun kävelet jalat asfalttia vasten,
paljaat, kun kartoitat tämän
tunteen olet pelastunut
itseltäsi. niitä raiteita vielä
ja illan alkuja päivästä
se näkyy jo
olet pian
täysi
eikä kukaan sitä vie
poista sinusta sitä mikä
on ollut vuosia
ja iäti jää;
voima
tehdä häilyvästä
elävä ja tosi.