puhelin soi monta kertaa päivässä.
aina joku väärä tai
väärin.
humina ei lakkaa, sähkökärpäset palaavat näkökenttään
kumarasta noustessa.
olisinko joku muu jos
voisin.
näitä iltoja.
levotonta kaikki.
puhelin soi monta kertaa päivässä.
aina joku väärä tai
väärin.
humina ei lakkaa, sähkökärpäset palaavat näkökenttään
kumarasta noustessa.
olisinko joku muu jos
voisin.
näitä iltoja.
levotonta kaikki.
aamulla kun
avaan ikkunan ja
sytytän tupakan ja
katselen kauppakorkeakouluopiskelijoiden
parveilua kuusi kerrosta alempana
istahdan alas paljain persein
matolle jolle on kaadettu
niin paljon viiniä
että se käy melkein kipeää.
et tahdo että rakastun sinuun
pelkäät niin käyvän
ja minä toisinpäin
tahdon rakastua sinuun mutta
en usko että
niin kävisi
eilen kaadoin punaviiniä
lakanoille, eilen vielä
uskoin kaiken menevän
hyvin.
aamulla kun avaan ikkunan
ja sinä olet hereillä muttet
oikeastaan reagoi
käännät kylkeä, jätät minut
katsomaan selkääsi
minähän katson
katson selkääsi ja ikkunaa ja
syksynsinistä taivasta
kun se pyyhkäisee yli:
että aika on rosoinen ympyrä
lihassa
askeleet iholla
kuin haamut
teeskentely jatkuu
mietin mitä Allen sanoisi
mietin
sanoisiko hän mitään.
normaalit toiminnot pelottavat minua
kuseminen paskominen saaminen
pelottavat minua, suoriudun
parhaiten yksin.
teeskentely jatkuu,
haen kuolleiden miesten tukea
sormet kohmeessa
harkitsen mahdollisuuksia
should i stay or
should i go
enkä pysty kumpaankaan, välitilassa
lämpölamppujen alla
on niin helvetin vaikea päättää
onko ihmisyyden arvo verrainnollinen
Aurajoen mutaan
ajattelen laventelia ja puuterilunta, ajattelen 37 celsiuksen lämpöä
ajattelen suutani ja alavatsaa
kahvinpuruja ja peilikuvaa
käsiä joita ei
tarvitse pyytää tarttumaan.
ajattelen aika-avaruusjatkumoa
ajattelen deja-vúita ja uudelleensyntymää
ulottuvuuksia lonkkaluiden
välissä syksyn
kaartuvaa kaotiikkaa
ajattelen kasvotonta unta, selkärangan sointukulkuja
ajattelen kylmenneitä jalkoja, käpertyneet
lehdet ja menneisyys
tulee tähän hetkeen;
ajattelen ihon tuntua
siemennesteen ph-arvoa
korvalehden makua
irronneita hiuksia
ajattelen
sinun olkapääsi valkeaa
joten;
puhutaan maailmanlopusta ja eksistentialismin
virheistä aateopin viitekehyksissä ja metafyysisistä
ulottuvuuksista, kartoitetaan universumi yhden tuopin
edessä sellaiseksi kuin leppäkerttu sen kokisi
eikä kukaan ei kukaan
ole niin oikeassa kuin sinä
sillä hetkellä on tyhjyys
eikä mitään muuta
kun maailma sammui
en nähnyt enää unia.