tiistai 16. syyskuuta 2008

kaksi hajatelmaa

arkistojen kannalta ajateltuna
tieto on relevanttia
tietysti
mutta mitä epätieto
edes on, kun se on epä-?
onko se

a) tietämättömyyttä
b) fiktiota
c) epätäydellisyyttä
d) ei-mitään eli tyhjä?

ja jos epätieto on
ei-mitään tietoa,
niin tieto on jotain,
muttei missään nimessä varmaa;
tietoa ei ole, on vain vahvoja
oletuksia.

ja mitä on jotain,
ellei määre olevalle,
jota ei tunnisteta?
korkeintaan kyetään aistimaan
jotain olevaisuudessa.
tähän huteraan ajatukseen pohjautuu
koko länsimainen sivistys;
oletukselle jostain olevaisuudessa.


on selvää, että penetraatio muuttaa ihmistä.
muuttaako se

a) käsityksen todellisuudesta
b) käsityksen ruumiista
c) käsityksen hengestä
d) penetroitavan ja penetroijan välisen suhteen
e) kaiken yllä ja enemmän

penetraatioiden välissä tapahtuu
hengen asteittainen taantuma:
rakastellessaan ihminen on Tosi.
suudelma on Hetken sivuleikkuri;
kieli katkaisee Ajan

kohta minussa on Kiire.

mutta: mikä on Minä ja kuka määrittää Kiireen
ellei ihminen
joka ei tunne Minää?

nuori ihminen ajattelee kaiken ensi kertaa valloittavalla ylpeydellä.
kuin ei Historiassa olisi koskaan aiemmin ajateltu.

3 kommenttia:

Sampsa Suomalainen kirjoitti...

eiks mulla aina? tai niinku selvinpäin aina.

Sampsa Suomalainen kirjoitti...

tä on ihan ku veltto virtasen kirja, missä se selittelee tollasia juttuja....

marianna meri-tuulia kirjoitti...

selvinpäin! täällä kans epäkänniangst. tajusin ettei alkoholi ees auta enää. kasvatan mursuviikset.