päässä ei nyrjähtele, kummastuttaa
olan ja selän rutina mutta
ei sähköiskuja.
ulkona harmaata sama sisällä
pullon pinta ehtyy 
on niin energinen ettei tehdyksi saa
silti opettelen sanomaan
uusiksi

0001

sanat eivät pysy sormissa
selkäsi on niin kaukana muutenkin.
aurajoki oli tänään riitteessä,
minusta sitä ei pidä sanoa joeksi,
se on mutaoja ja me pidämme toisistamme kiinni
kunnes olemisesta tulee vaikeaa.

tiskiallasta riivaava vanhan miehen haju
pariutuu kesäpäivän mädättämään kissanruokaan
"bite and chew"
olisi pitänyt aikanaan lukea
monenkin kullan naamassa

ktgds

sinä siipinesi vieläkin
herra hulluista huolen pitää pahan paikan päin paukaten

----------


onko aasia jo ojossa
vieläkö sinusta valtio puuttuu

----

a verse, a reverse and refrain

minulla on jokivarsi vielä
on pala laituria
ja silmissä kieppuvat lavat

where did the party go / kainalossa nukkaa

muovisen pyötäliinan murut pyyhitty
tiilipölyn mukana 
oi nuoruuteni kööpenhamina
miltä tuntuu hampaiden pesu
appelsiinimehun jälkeen

---

tulee vaarallinen ilme
kynsi jyrsii huulen reunaa
silmäkulmat tulessa
tätäkö on haluta menneeseen
jota ei koskaan elänyt

tätäkö on kirjoittaa sentimentaalista paskaa

---

yhä enemmän hiljaisuuksia
minä olen laskenut ne kaikki
ei tässä pimeässä muuten näkisi
kuinka astua polulta pois

---

naaaaaaa
naanaananannaaa
nanannaaaa
hey, rude!

i heard that you like the bad girls, honey

ja minä rakastin sinua kuin taivasta

nämä sanat tulevat kovin hitaasti.

ja minä
 palvoin profiiliasi
ja kaipasin
huumaa kunnes en enää ymmärtänyt
mihin minä lopuin

sinä olet minussa yhä
kuin balettitossujen kopsahtelu
parketilla jolla

me olemme
aikuisia me olemme täyttäneet
odotukset olemme tulleet täyteen

eikö meistä tullut
tuliko eikö
meistä tullut

jotain tärkeää

tämä huolettomuus hävettää minua

ai helvetti kun on vaikeaa olla nuori 
ja kaikki vinosti edessä 
eikä henkeäkään ahdista 
niin että se haittaisi 
vaikka pannessa reidet kramppaa

we're the heirs to the glimmering world

unessa juoksen kohti sitä valkoista t-paitaa
joka ylittää sillan
nikotiini värjää korvantaustan,
rauhoittaa.
minä jäin sille puolen saarta
tuijottelin jokeen, ei ollut sellaista venettä
että olisin kotiovellesi kehdannut.

____


tarjoilepa taivas
tarjoile
vaikka auringonlaskun värit johtuvat saasteista
tai pakkasesta
vähän riippuu
mistä päin maata sitä katselee.

___________________

posket märkinä soittaisin

"hiluja perkele"

paskaluukun parvekkeella elokuussa

nauttisin sinut iltapäivän varjossa
kummituspuu kumartuu ylle kuin
pullollinen vodkaa
ja minä
silloin minä
rakastin
sitä päivää

hasses/sudentie

alakerran kapakassa katsotaan televisiota
ykkösellä ohjelmoivat appivanhemmista
minä 13-vuotiaana
join krapulassa limpparia
ounasvaaran kulmilla
ja kuuntelin, kun ensirakkauteni äiti huusi että
se on lapsi vasta.
oma äitini myöhemmin kertoi kuinka vaikeaa oli
kuunnella oman lapsensa vaikerointia
ja käyttäytyä kuin aikuisen pitäisi,
vaikka huoraksi se
minut myöhemmin haukkui.
ei omena puusta kauas--

enkä edes litsaria ottanut

kumpula

aina sinä se olit aina sinä joka
päästi irti joka heilautti
yli kaiteen se olit sinä
jonka yksinkertaisuudelle tarvittiin tulkki
sinä aina sinä se olit
jonka naurua imitoin se olit
sinä jonka parransängen läpi
katsoin aurinkoon eikä meistä kumpikaan muista oliko se aamu
vai ilta
miten se valaisi sinut ripsineen päivineen

tiedäthän
meistä on tullut vanhoja
mahdollisuutemme ovat valuneet
hukkana reisille
sinusta ei koskaan pitänyt tulla
yhtään mitään minusta piti tulla
kaikki
silti aina se olet sinä sinä sinä
jota minä ajattelen kun
unet riivaavat jos nukun ja
sinä se olet sinä olet mantra jota toistan

ja muisto ja ääni
ja muisto ja kuoro ja ääni

kunnes olen vanha ja punaan huuleni
joka sunnuntai päivällisen jälkeen

ain't got no money 'til i die

kun kävelee rumissa kengissä ymmärtää
että ne ovat jonkun muun.
patterin kohina likistää päätä
puristaa muttei kohtele kaltoin
katson televisiosta lihavia ihmisiä kuntoilemassa
juon olutta ja halveeraan
kun jollakin on tahto
parempaan.

--

jokaisen baarin vessassa on runo
jonka unohdan.
jaamme saman hulluuden,
minä ja sinä,
ratsastamme punaista virtaa
emmekä koskaan
koskaan
kykene mihinkään.

--

unessa minä
rakastelin miestä joka
rakasteli toista joka
laittoi päälleen mekon ja viilteli vatsaani
lapsuutensa kotitalossa
me olimme helliä,
olimme sopineet
mutta minua ja häntä,
meitä pelotti terän välke

--

joka haluaa oman elämänsä bukowskiksi
tai mikäs tää ny fanteksi, john, ei dan
täytyy hyväksyä
että aika usein taide haisee
pierulle
valkosipulille
ja vanhalle viinalle
eikä se koskaan lähde sinusta pois.

kauan

ja se soi ja se soi ja
se soi soi soi
seitsemän kertaa seitsemän