kuinka kuka tahansa on, kuten kuka tahansa tulee kohti, askeltaen epätahdissa, irrallaan kaikesta, mikä on totuuteen verrattavissa oleva vahva, sykähdyttävä oletus olevaisuutemme pysyvyydestä pölyisillä papereilla sanalliset skorpionit
sinä olet, ja niin on hyvää ja kaunista, painaumat vaahtomuoviin yhtä lailla sinua, yhtä lailla minusta,
luvatta,
yhtä lailla pyyteetön oletus tahdosta,
että haluan sinua,
julistan itseni mureneviin selkämyksiin.
sitten tulee sinistä, olen opetellut uusia maneereita, suin tukkaa suliksi, olen pulloposkinen mia farrow pelastusarmeijan jakkupuvussa
kompuroiva pari kenkiä
ja pitkiä, pakokauhuisia sukkia.
sitten tulee sinistä, vastentahtoiset sormet vasten märkää haarakiilaa
kuin jokainen piilokuva sinusta hiljaisilla rullilla,
"messinki, joka kaikuu, mutta josta ääni ei irtoa"
ja syvämerinen välke rikkinäisessä tutkassa, jonka ainoa kieli on save our souls, morsen pitkää ja lyhyttä kortta
kun kuplat lasissa asettuvat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti