jack tuijottaa tyhjyyteen kirjoitan huonosti yritän olla vihainen yritän pitää itseni jonkinlaisessa järjestyksessä että jokainen askel olisi laskelmoitu joka sana täydellinen valhe ajatus hajallaan irti irti irti joskus kuvittelen etten olisi tässä
että olisin koko ajan jossain muualla minne kuulun eivätkä autoteillä lehdet pyörähtelisi joukkoitsemurhaa kun kävelen päin punaisia koen olevani rohkea kun ajattelen sinua koen olevani typerä kun katson peiliin olen verettä
värit ja
minä
kaikki
haaleaa
eivätkä kasvonpiirteet pysy paikallaan kun katselee tarpeeksi pitkään en tiedä olenko
vai enkö vai siltä väliltä tämä samaa turhuutta rimpuilua olen nähnyt tämän hengittänyt elänyt ja kuollutkin ei tämä
uudesta
käy vaikka yritän huumaantua yritän olla se joksi minun piti samalla se jonka haluat
en näe reunoja tulet iholle mutta pidemmälle ei pääse kun on tyhjä ja tyhjyys ja
eksentria minussa jälleen mietin saarikoskea ja itseäni ja isän käden suuruus
tunteetta, maaton, kaikki se mitä en koskaan tiedä turhaa
valon alle
hitain käsin kaavio
pölyhiukkaset ja jälki
joka ei koskaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti