on kaksi miestä ja he molemmat
hymyilevät yhtälailla
samaan aikaan
ajan ollessa oletettavasti lähempänä ellipsiä
kuin lineaarista järjestystä
kiertävät toistensa kasvot
eikä kukaan enää puhu
pariisin metrolinjoista
jotka risteilevät reisillä suoniksi tulleina
kukaan ei enää osaa vastustaa valoa
joka osuu solisluun kuoppaan
ei sen muotoilua hatariksi sanoiksi
joista olen puhunut
niin monelle
samassa tilassa
laskelmat kylkeni kaartuvuudesta
xy + xx = olemme
yhdessä
niin

vasten

tahdoin

monta asiaa samasta miehestä

pihapuun varjossa suu
suut
suutelet
ja hengitän syvään

olen antanut
niin paljon
väärää ymmärrystä
kurottanut sormea kohti tyhjää

niin pahoillani

olen nähnyt ripsistä putoavan pisaran
ja toisenkin
dortheavej
ennen kuin kaipasin sinua

painan ja päivitän
odotan että suola kuivuu poskeen
ethän antaisi minun
antavan periksi

sinä et ole mitään verrainnoillista
ihosi ei
samettia satiinia pumpulia polyesteria ainoastaan
sinua

olen vahvana
yritän
pysyä
itsessäni

ihmisvesiputouksen syntymä

hautuumaan kiviportaat
silmiini ilman liike
sammuneet kynttilät
kuu täydempi
kuin

für dich

kaikki mitä saat minusta

kuinka olet minut herättänyt


sana ”liebling” tarkoittaa lempiasiaa
tai rakastettua

”du bist mein/-e” merkitsee omistamista
ilmenee usein ihmissuhteisiin viittavan
lauseen alussa (kts. freund / freundin)

olen jättänyt lakanoille tuhkaa
haluaisin kaivertaa sinuun nimeni
ettet unohtaisi -
odottaisit
kunnes aika ja paikka osuvat
viimein kohdalleen


sana ”sehnsucht” tarkoittaa
halua kaipausta hinkua janoa
tarvetta ikävää kaipuuta

kaiken minkä olet minussa herättänyt
saat mukaasi

“ich will dich in guten glauben verabschied”

olen odottanut kuolemaa
toivonut ja pelännyt
mutta ennen kaikkea
odottanut
lukenut kirjoja hädissäni
ahminut tekstiä ettei yksikään lause
jäisi lukematta
kuunnellut lempikappaleita toistolla
että muistaisin ne ulkoa
sillä hetkellä
kun hengitys lakkaa
iloinnut aamuista
joina tuntui ”ei vielä tänään”
iltapäivistä, jotka muistuttivat
”koska tahansa”.
olen odottanut kuolemaa
kuin yllätystä
josta ei tiedä, koska sen saa
innokkaana, hermostuneena
kirjoittanut testamentteja kännykkään
”ota sinä minun kirjani
minun sanani, ota sinä se, mitä minusta jää
tiedät mitä tehdä”
kirjoittanut anteeksipyyntöjä
tunnustanut rakkautta
väittänyt milloin kenenkin syyksi
että ”tänä yönä kuolen
koska teit minusta tällaisen”
vain herätäkseni jälleen aamuihin
joina tuntui ”ei vielä tänään”,
”ei tänäänkään”.

olen odottanut kuolemaa
kuin terveyskeskuksen odotushuoneessa
odotetaan lääkäriä
selaillaan lehtiä, katsellaan kelloa
niiskutetaan nenää kunnes tuntien odotuksen jälkeen
olo tuntuukin paremmalta
odotushuoneen seinät pieniltä
ja kaikki muut yskivät
enemmän kuin sinä

olen odottanut kuolemaa
astuakseni kadulle
mennäkseni kotiin, mennäkseni kapakkaan
mennäkseni mihin tahansa siitä murheellisesta huoneesta
johon masennuspotilaat itsessään menevät
antaakseen periksi sängynpohjalle
eivät nouse viikkoihin
olen odottanut kuolemaa
kuin jouluaattoa
kuin lopputiliä
kuin stockmannin hulluja päiviä
ajatellut juhlien alkavan lopusta

olen odottanut kuolemaa
syntymästä saakka
kuolemaa, omaani ja muiden
kadotusta, unohdusta
kuin laiturille jätettyä rakastettua
laivassa maailman laitaan

meille kerrotaan
että avioliitto on auvoinen satama
loppu teini-iän kidutuksille
meille kerrotaan
että ei tytöt tunne jos niitä pannaan
kortsun kanssa
mutta meidän täytyy oppia itse
että niin ei ole
meille kerrotaan
pillupierut ovat luonnollisia
mutta miten sen sanoisi poikaystävälle
joka kertoo kaikille
että piereskelet sängyssä
meille kerrotaan
että rakkaus
tulee luonnostaan
mutta mitä sanot itsellesi
kun olet katsonut peiliin
viimeiset viisi vuotta
eikä kukaan tule
ja suutele paljasta olkaa

haluan sisääsi
kaivaa tieni ruumiinlämpöön
haluan repiä sinut auki
nähdä, kuinka päivittäin toimit
kun olet minusta irti olen eksynyt

haluan sinut minuun
työntää minuuteni sinuun
niin ettei meitä saata erottaa
tahdon tehdä kipeää
tahdon tuoda sinuun yön mustelmaisen pinnan
riipiä paloja ja koota sinut uudestaan
aina koota uudestaan

haluan nähdä kanssasi
päivän pimeyden
tuoda sinut kasvotuksin
puolivaloon
kaupungin väliaikaan
haluan sinulta kaiken
kunnes sinulla ei ole
mitä antaa

haluan
tahdon
otan

sinusta

kunnes tyhjyys
on

rommia, malja menetetyille

sinä menet, minä jään,
mutta sinä löysit sanat.
on muitakin maailmoja kuin nämä.


tupakan tuoksu kämmenissä
olet tuonut minuun tulen.
ulkona sataa lunta kun olen unessa
se sulaa kun herään -
minulla oli ajatus ennen tätä lausetta
ajatus sinusta,
siitä mikä tekee sanan "me"
mikä tiivistää jokaisen sormenpään
vasten myöntyvää ihoa
mikä selittää ajan kaartuvan
vasten toissapäivän kaihoa
mikä kykenee kertomaan
miksi olet siellä
miksi olen täällä
miksi aina voi luvata ikuisuuden
eikä koskaan nähdä
saman aikavyöhykkeen huokausta huomiseen