tätä nyt
ja unta lanteen liikkeestä

tyttö istuu tuolilla pureksimassa huultaan

ikkunasta levahtaa ulos sinisävyinen päiväpeite ja soi

where is my mind

IV-fluid

I

siellä hassuttelevat ne kaipaavat     pienet          sielut
leikkisät mustissaan


II


en minä paljoa kaipaa minä
vain tahtoisin kerrankin
tuntea elämän



III



me istumme täällä valuen viruen riipien kohti
mitä koskaan emme sano että olemme
yksin olemme ymmärtäneet niin väärin olemme
luulleet tietoa painavaksi kuin
vanhat kirjat





iv

eikä     häpeä ole kuin tarvetta hyväksynnälle ei se
taivu tahtoon se tavoittaa tarkoittaa

V

painoni lasken sinuun olet läsnä
lannetta alus minä seilaan enkä enää eksy

spotify-ooppera

ja mitä rakastaa jos ei unta uneen unetta odottaa
sointia, minä pilkutta pisteettä
olen bukowskini lukenut tullut
toiseksi sieltä mitä sanovat
draamaksi tai siihen taittuen tanss
'ahdan notkoselkänä ja voin kuunnella suosikkikappaleitani jopa kymmenen tuntia kuukaudessa

täällä pimeässä tulee kovin tietoiseksi kehostaan

--

oi to the world

jotain olen aina hakenut
jotain mikä tuntuisi
ei unohtuisi
antaisi anteeksi ja
periksi
jotain mistä olisi seinäksi
lyödä nyrkkiään

täällä huoneet ovat tummia
ja pölyisiä
jatkuva menettämisen pelko
estää elämisen ja
ennen kaikkea
kuolemisen
itsensä rikkomisesta tulee olo kuin
olisi lapsena tiputtanut lasisen joulukoristeen

jos jostain löytyy valo
ja tarkoitus taas,
on katkaisija
jota napsutella ihan vaan huvikseen vittuillessaan
koska pystyy
tekemään olemassaolosta discon jossa tartutaan
irtoaviin käsiin
aina irti ja
aina poissa

--

eikä sitä tilkettä löydy vieläkään
ei panot ei viina ei pilvi ei
edes runous ei mikään
täytä tai
edes helpota

--

hiljaisuus herättää keskellä yötä
se on eläin se on
harmaa ja vaativa
silmäkulmassa vaaniva hainen kala
tulossa lunastamaan omansa

--

junan ikkunassa jäistä räkää
koko elämä pelkkää kahletta.

että meistä jäisi valo