tätä nyt
ja unta lanteen liikkeestä

tyttö istuu tuolilla pureksimassa huultaan

ikkunasta levahtaa ulos sinisävyinen päiväpeite ja soi

where is my mind

IV-fluid

I

siellä hassuttelevat ne kaipaavat     pienet          sielut
leikkisät mustissaan


II


en minä paljoa kaipaa minä
vain tahtoisin kerrankin
tuntea elämän



III



me istumme täällä valuen viruen riipien kohti
mitä koskaan emme sano että olemme
yksin olemme ymmärtäneet niin väärin olemme
luulleet tietoa painavaksi kuin
vanhat kirjat





iv

eikä     häpeä ole kuin tarvetta hyväksynnälle ei se
taivu tahtoon se tavoittaa tarkoittaa

V

painoni lasken sinuun olet läsnä
lannetta alus minä seilaan enkä enää eksy

spotify-ooppera

ja mitä rakastaa jos ei unta uneen unetta odottaa
sointia, minä pilkutta pisteettä
olen bukowskini lukenut tullut
toiseksi sieltä mitä sanovat
draamaksi tai siihen taittuen tanss
'ahdan notkoselkänä ja voin kuunnella suosikkikappaleitani jopa kymmenen tuntia kuukaudessa

täällä pimeässä tulee kovin tietoiseksi kehostaan

--

oi to the world

jotain olen aina hakenut
jotain mikä tuntuisi
ei unohtuisi
antaisi anteeksi ja
periksi
jotain mistä olisi seinäksi
lyödä nyrkkiään

täällä huoneet ovat tummia
ja pölyisiä
jatkuva menettämisen pelko
estää elämisen ja
ennen kaikkea
kuolemisen
itsensä rikkomisesta tulee olo kuin
olisi lapsena tiputtanut lasisen joulukoristeen

jos jostain löytyy valo
ja tarkoitus taas,
on katkaisija
jota napsutella ihan vaan huvikseen vittuillessaan
koska pystyy
tekemään olemassaolosta discon jossa tartutaan
irtoaviin käsiin
aina irti ja
aina poissa

--

eikä sitä tilkettä löydy vieläkään
ei panot ei viina ei pilvi ei
edes runous ei mikään
täytä tai
edes helpota

--

hiljaisuus herättää keskellä yötä
se on eläin se on
harmaa ja vaativa
silmäkulmassa vaaniva hainen kala
tulossa lunastamaan omansa

--

junan ikkunassa jäistä räkää
koko elämä pelkkää kahletta.

että meistä jäisi valo

älä hätäile nyt
osoittamasi negatiivisuus on turhaa,
haluan vain tietää kuinka kuolet
ja koska että
voin juoda viiniä muistopäivänäsi,
haluatko että se on syntymä-
vai kuolinpäivä, ehkä
ensikokoelman ilmestyminen jota en
tiedä mutta voin googlettaa, sytytän
kynttilöitä valmiiksi jo
mehustelen omaa suruani
toitotan tuotantoa jota hädässäkään
en osaisi ulkoa vaikka öijer
muistuu edelleen kun toistelin
sitä enkelirunoa
viskikännissä autobahnilla
    olisivat heittäneet levokkeelle
niin se kuolema, miltä se tuntuu mitä se on
kun se todella on
eikä enää leiki

en minä surua halunnut
en surua enkä menneiden haamuja
kädet sylissä tuijotan seinää

ja taas syksy pt. I

uudenmaankatu on sateessa
tupakoin ja luen parvekkeella
kinnusen kankkusesta,
se on niin turkulainen ettei minun tarvitse
kuin osata matka lähi-siwaan.
tapani hoitaa loput.
matkalla juuri mainitusta puljusta
kassissa kuusi olutta ja juissi
jäin lukituksi ulos vuokrakämpästä.
naapurin platinablonditkaan eivät päässeet
sisään rappukäytävään,
uudenkiiltävä summeri vehkeili taas
maksajiaan vastaan.
740 euroa kuussa on aika paljon
sateessa seisomisesta varsinkin
kun on jättänyt röökit sisään.

11.07.12

ansaitse rahaa ja muista hengittää rintarangassa satunnaisissa stressitilanteissa ilmenevistä epämääräisistä pistämisen tunteista huolimatta.
rakasta avomiestäsi äläkä juo hänen viimeistä oluttaan, koska hän pyysi, ettet tekisi niin. älä kallista sitä tölkkiä huolimatta siitä, että kyseessä on kylmyyttään helmeilevä puolilitrainen karhu, ja hän luultavasti olettaa sinun juovan sen sanamuotojen painotuksesta huolimatta.
myrsky on tulossa, se kasvoton paskiainen maksaa sinulle mikäli olet paikalla ja pyyhit pintoja
teet koteja ajatuksen tasolla.
sinulla on kollegoja, teet mitä teet jos teet
ja tunnet syyllisyyttä.
painettuna naisena syyllistyisit intertekstuaalisuuteen mutta näin
juuri näin
se on tulkittavissa itseironiaksi jota jokainen pöytälaatikkohenkilö harjoittaa

-----

katsoin tänään videon yökerhopalosta
jossa kuoli sata ja kaksi ihmistä.
nyt täytyy vain päätyä baariin
jossa ovi on hollilla
ja ikkunasta uskaltaa hypätä.

jaksaa näitä päiviä
jaksaako.
avain rapisee lukkoa
pitää nousta portaita nykyään
ei menneisyys tapahtunut minulle
sitä on liian paljon kuuluakseen minulle
linoleumille roiskahtaa olutta.
haluaisin tietää syttyykö vodka kuin toimintaelokuvissa.
mitä jos tulitikut loppuvat.

ja ehkä ihmiseen saa yhteyden näin saarnaamalla itsestäänselvyyksiä tulemalla kansankynttiläksi olemalla nainen olemalla miesolemalla oman sukupuolensa paras mahdollinen näyte hyväksymällä demokratian keinot jotka parhaimmillaankin ovat vähäisiä mitä helvettiä sitä tekee kun kansa kuuntelee bentleyta ajavaa kusimulkkua pillua persettä autoja massia kun oma elämäsi on yhtä tyhjän kanssa olet yrittänyt ja yrittänyt uudestaan etkä vieläkään ymmärrä mitä on raaka työnteko fyysinen työpaskaduuni ja jos käsität, tiedät että sinusta ei siihen ole. paikka jossain muualla paikka jossain kunhan ei täällä, ei tässä, "ota hitaammin" mutta etanatkin stressaavat verrattuna orjatyöntuomiin pakotteisiin, ja kun sinä sen ymmärrät et sille mitään tee. hengität. nouset bussiin avaat oven kustannuspaikalle eikä kukaan ole sinulle velkaa. kuuden tunnin menettäminen viisi kertaa viikossa ei miellytä sinua mutta saat siitä rahaa. lopulta kaikki mitä haluat on jäädä sänkyyn makaamaan lakanoiden solmuihin hengittämään epäonnea vaikeuksia pahoja paikkoja eikä se sinua pelasta eikä anna periksi. kaikki mitä sinulla on
laskeva aurinko
viisitoista astetta plussan puolella kesäkuu.

6. krs

ennen kuin asfaltti kutsuu

ja kun minusta viimein tulee suuri suuri suuri
ajan painepesuria turun torilla
missä äijistä tulee spurguja ja spurguista
housuunsa paskovia, punottavia huokos-olioita
joiden ihmisarvo määritetään kun et halua
sellaisen istuvan viereesi bussissa
vaikka sillä on "sun ikäisiä lapsia"

naiset kaltevine korkoineen kallistuvat kohti kirkkautta
kohkaavaa mainosnäyttöä, jonka joku asianomainen nimesi
kauppiaan munanjatkeeksi
miten ne pysyy tolpillaan tässä säässä,
naiset ja kauppias,
sitä kompastuu ihan itsekseen kun tiellä on
pulujen paskat, humaltuneiden lasten
kohmettuneet klimpit huulikiiltoa ja tervaa

mutta se painepesuri,
mandariinit kukkakaalin lehtivihreät ja kesäisin ne tennarin
alle murskatut mansikat
muutama lokki, ollaan lähellä merta
eikä kasualiteeteilta pelastuta
pullanmurut ja vanhat muorit
puhtaaksi tyynni
bussikatoksen alla

se oli kevättä ja

alikulussa oli ensigraffitin varjoja
hei minä olin täällä, minä
päätin olla
joku jonka nimi on
herra-alkuinen mitä vaan,

en muista, oli kevättä
kujalla oli hauska nimi, halusin ostaa talon
mutta et sinä tiennyt.

uudesta nahkatakista on tullut vanha,
se odottaa nappeja, mistä nyt puhutaan

oli kevättä ja loimaa
muovipullossa jotain karpalonpunaista,
minä aloitan kaksi vuotta kerrallaan.