se kiroilee kun metsäläinen,
sukii paljoa tukkaansa silmiltä pois
kuinka sitä katsoessa ei hämmästyisi
se on nainen ennen kaikkea
mättää pekonia rupisin poskin,
joku palellutti suonet pintaan
siinä lapsuudessa joka ei merkitse mitään
vaikka vielä heijastuu päivittäisiin tekoihin
yksin sen on oltava, kyllä
kuin vitulla varustettu tukkijätkä
laskee koskea jalat harallaan
mutta rantautumaan
ei suostu