puhuin runoilijan kanssa puhelimessa,
se kuulosti eriltä kuin näyttää,
sellainen syvä ja samettinen ääni
kuin 50-luvun viettelijättärellä.
jos olisin mies, housunpunttini olisi vapissut.
kirjoittaminen on vaikeaa nykyään,
palkkatyö tulee elämän tielle
eikä runoilija ole elämättä,
ei kasva eikä tuota,
eläminen pitkissä hetkissä on runoilijalle
lapsen maito, ei meistä ole
pitkiin komennuksiin.
tämä ei ole runo,
mutta tämä on totuus,
on tärpätillä siveltyjä sieluja
ja likaisia lakanoita, huoraamista vanhoille tutuille,
kun näkee sanansa painettuna sitä huumaantuu,
laskee levikkejä, tässä kuussa 60 000 ihmistä
lukee mitä mieltä minä asioista olen.
mitä haavikko sanoisi, jos tietäisi
että nykyään viiniä voi juoda muovisesta pullosta
eikä kukaan arvosta moniosaisia kokoelmateoksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
kerro, eeva, kuka on tämä josta seuraavaa haavikkoa mallataan?
poistetuissa kommenteissa kauneinta on se, että ne päätyvät sähköpostilaatikkooni siitä huolimatta.
Lähetä kommentti