että mikään olisi tosi,
tai olisi olematta. olisi todellisuus.
äidin pikkupoika menee mullan alle,
ystävät jättävät kutsumatta juhliin.
tuppimunien kavalkadi tukkii päin tuheroa,
vaan tästä vaosta ei viivaa löydy
mutta rosoisia seiniä, lastittamalla laatoitettuja
kitkan kautta kuluttamalla
käteen murtuvaksi kylläkin.
tapahtui näinä päivinä niin, että eräs mies teki virheen
jota on käytettävä joskus romaanissa,
on niin paljon ideoita että syyllisyyteen tukehtuu.
lämmitän lasagnea mikrossa,
olen tv-aterioiden kuningatar,
keskeltä sopivan leveä
vaikka alle kovin taipuvainen.
hämmästyttävää, kun ottaa huomioon kullan kullitelleen
puhelimitse jostain päin serbiaa,
ensimmäinen tuoppi kesken ja "minä rakastan sinua"
meni suoraan soneran teleurkinta-arkistoon.
antaisivatkohan nauhan lainaan,
jos kauniisti pyytäisin.
että mikään olisi tosi, niin tämä sitä eniten olisi
ja silti todellisuus on ajoittain niin hatara
että sormea sopivassa kulmassa survaisemalla
voisi päästä sinne, mitä psykoosiksi kutsutaan,
edelleen olettaen että tämä
kaikki
todella
on
kuten kaikki ikävät, häpeät,
kipeät perkeleet
takaraivossa tänä päivänä
kun kultani kotiin lennähtää.