yö haisee raa’alle
väsymyksestä ja kofeiinista sekavat aivot näkevät omiaan
kaksoiskuvia ja kirjainten juoksua
valokärpäsiä, sähköistä murinaa ja arktista ikävää
joka tuntuu kuumevärinänä lämpimässä huoneessa
olisi pitänyt tietää jo siitä valkeasta hehkusta
joka kirskui silmäluomien takana
tai pistelevästä puolittaisuuden tunteesta
että tämä yö on omituinen, ei valveeksi tehty,
ei ihmiselle
tarkastelua karttava painoton alue
iltaisessa ihossa
lakanan poimuihin unohtunut hiukkanen ikuisuutta
jonka kohdatessaan tuntee itsensä kiireiseksi
unessakin