I

olo kuin rikkinäisellä polkupyörällä
ponnekaasutettujen renkaiden hakkaama raato tien vieressä
miten kertoisi siitä kiireestä joka iskee kesken ajatuksen
minut on jätetty ja hylätty niin usein etten löydä edes sytkäriä yöpöydältä
veikko huovinen on kuollut mutta havukka-aholla on yhä monta ajattelijaa
en yritä julistaa mitään yritän olla vain ihminen
missä helvetissä se liekki on

II

vaatekasoja huoneen nurkassa
kissankarvoja miehen tuoksuja
isopahkala kävi katkolla, miten se pystyi
duras joi loppuun asti
viskikännissä kirjoittaminen
on jumalaton suoritus

III

näin viime yönä unta vihaisista karhuista
talon nurkilla on pyörinyt sekava hippi
se nylkytti jonkun jalkaa
ja kertoi nussineensa koiran kanssa
tässä todellisuudessa ihmisen on nukuttava sikeästi
tai ei nukuttava ollenkaan

IV

runoelma toimii kolmessa näytelmässä
opin sen ammattikoulusta
draaman kaaren viehkot piirteet
joihin sovitetaan elämän irrationaalisuus
lisätään se, mikä on tosi
vain kirjoittajan silmissä
ja teeskennellään, että se kaikki
on kaukana todesta