I

sun pitää tiedostaa miten hienoa on murtautua hiljaiseen rakennukseen, sen betoniseinät murenevat graffitien painosta.
sun pitää tunnustaa että valtio on meidän päissä, hei, ei sillä ole mitään välii,
ei mikään muutu,
jos et sä muutu itse. et sä saa istua. onko sulla paha olla, miks sulla on paha olla, ei sulla voi olla paha olla, meillä on maailma pelastamatta vielä! hei älä istu siihen,
mä tiedän sun paheet etkä sä oo sen tuolin arvoinen, et sä osaa hei
keskustella
ota savut, kyykkää vähän, pysyy päänsisäinen babylon aisoissa hei
kyllä sä tiedät, sä tiesit joskus että vallankumous asuu meissä kaikissa
ei sun tarvii kirjottaa pamflettei, ei sun oo pakko
mutta kun se on sussa
niin miksi sä annat sen kuolla.

II

kukkien huiske jalkapohjissa,
millainen on maailma joka muodostuu neljästä seinästä
kupla täynnä kaupungin yllättänyttä sankkaa sumua,
tuliko se mereltä, kuka sen kutsui.
turpeiden silmäluomien taakse
pihlajankukkien raskas tuoksu kuin unesta
joka on aina sama
että taivas on, se on
siinä kaikki.