uittamo

olen ajatellut aaltoja
pop-laulaja löytyi merestä
hän ei ollut tämän vuosikymmenen mukainen

olen ajatellut aaltoja, niiden vaahtoa
kuinka vesikasvit tarttuvat nilkkoihin
rakastajan ottein

olen ajatellut aaltoja, miten yksinäinen
meri voisi olla

olen ajatellut aaltoja, hiljaisen katsojan liikkeet
nostavat meren lannetta

olen ajatellut aaltoja, kantaako pulloposti
pyhäpäivinä rantaan

olen ajatellut aaltoja, ne kietovat vyötäröön
herkullisen sinen

olen ajatellut aaltoja, niissä on ikuisuus

olen ajatellut aaltoja

syövätkö simpukat
lihaa

päivien valo on maaninen verkko
maan pallo on maaninen verkko
naisen povi on maaninen verkko
illan lopussa maaninen verkko
dalín viikset kvanttifysiikka kitaran kielten solmu
elo yhteiskunnassa jossa kukaan ei todella elä
permanenttimummo ylittämässä tietä
jonka rakensi kaupunki joka pelkää talonvaltaajien
massaliikehdintää ja elää amerikan taantumaa
psyykelääkereseptin lunastaminen apteekista
joka on mahdollisimman kaukana kotoa
ensimmäinen henkäys ilmaa ja riemu
nahkasohvan huokaus väsynyttä selkää
märät villasukat sateisella narulla
raskaat luomet kesken yön
ihon viereen uppoava
lakanan muodostava
ihmisen sielu
ja rakkaus

on maaninen verkko

palvelutalon pihalla koira haukkuu kuin se vanha mies
joka huutaa geriatrisen osaston ikkunasta supermarkettia päin
koko kupittaa kaikuu ja koristeomenapuiden kukat varistavat terälehtensä vaaleanpunaisena aamutakkina nurmen poskea vasten.
pimeää ei tavoita ennen kuin 23:33,
150 elämän ääntä per minuutti
jokainen päivä on uusi päivä on
automaattisesti tallennettu luonnos kello 23:37
kun verhojen raosta maailman tavu --

100 runoa tänne, kiitos sinun

se tulee hypähtelemään aina jotenkin niin keväisenä
niin ettei sitä osaa odottaa
ensin kesken työvuoron, tiskin reuna yltää vyötäröön
palkitun arkkitehdin suunnitteleman aulan marmori
kalpenee sen notkahtelevan askeleen alla
ja sitten pihakivetykselle
kun tukka on pystyssä ja ahdistaa,
samaan seurueeseen puistossa
eikä sille sano mitään
mutta se häälyy olemassaoloaan jokaisen lauseen ylle
lopulta se leikkii olohuoneessa itseään
maalailee sellaista kuvaa josta usein puhun
ja siinä on vieläkin jotain,
miten sen tukka roikkuu silmillä paksuina kimppuina
ja vaikka ei muista missä on itse ollut,
sen tietää vieläkin
sillä on vihreää silmissä,
vitun rokkitähti
nyt se istuu tuossa
pitelee itseään niin kuin lapset
jalkapöydät vaaleaa karvaa
mitä sille sanoisi
kun vaihtaa huonetta
vapisevin jaloin

haistakaapa vittu, minä katson nyt gossip girlia

täällä ei ole aleksis kiven katua
koska helsingissä asfaltti on kovempaa
torniossa piki saadaan renkaan alle
vuosien jaarittelun tuloksena.
mistä kaduista sinä kirjoitat
kun minulla on lemminkäisenkatu
koko kupittaa ja itäisen pitkäkadun
ironinen pituus puolimatkaan asti.
riku korhonen istuu city-lehden mukaan panimoravintola koulussa
reijo mäki tunnetusti apteekissa
kinnunen diggailee varmaan kaikista baareista
joissa voi katsoa kun pienet miehet juoksevat pallon kanssa
sutinen istuu punkkupullon kanssa jokirantaa
kuuntelee kun hytönen komppaa ajatussurinaa
ja hipin kitarasta katkeaa
kuten oletettua
pikku-e
kesken jonkun tamperelaisen säveltämän kappaleen.
euroopan unioni haluaa sensuroida internetin
euroopan unioni joka on paperi-eurooppa joka on maanosan valtiot
joissa kaikissa kansa
joka on ihminen
joka pyörittelee päätään kun lukee päivälehdestä
kerran jäätynyt kalja säilyttää ainakin puolet hapoistaan.

haluaisin järisyttää kansoja sanoilla mutta kukaan ei osaa lukea
kun pitää ylläpitää medialukutaito
särisevä
elämää apinoiva
mainostelevisio musiikkitelevisio paikallistelevisio tosi-televisio
tele-vitun-visio
hallusinatorinen iltalehti litistettynä seinään
niin että elämä on aina nauhoitusvalmis
high definition, sinisädetykitys
eikä missään ole hiljaista
paitsi j.k. ihalaisen päässä kun siuron kirjapaino on vaiennut yöksi.

miksi kaikki suuret joiden nimen muistaa ovat miehiä
paitsi sylvia plath, joka sai munat kun hukutti itsensä
enkä muista sen nimeä joka kirjoitti siitä runokokoelman joka voitti jonkin palkinnon
jolla ei ole väliä, sitten luin neron päiväkirjat ja baudelairen esseet ja verlainen runot
ja bukowskin ja röyhkän ja dylan thomasin ja whitman oli minulle ihan liikaa
palasin takaisin sivistyksen piiriin ja rakastuin kerouaciin ja ginsbergin viiltoon
enkä voi olla kiroamatta sitä päivää kun synnyin pillu edellä
kun pikku-sofi voitti finlandian
täytyy yhä katsoa ihmistä genitaalien läpi
että tulee ymmärretyksi seurasta riippumatta.
ystävä soittaa keskellä yötä, kävelee taloaan ympäri ja ääni puhelimessa
hypähtelee ja katkeaa, sanoo, että menettää järkensä
toivottaa kaikkea hyvää, yötä, hyvää yötä
ei ole mitään pelättävää
jos ei laaksosta karanneiden muumien
pian pilaantuvan vaapukkamehuvaraston
väistämätön sulautuminen tulvaan