rinteessä lakanat, kuultavia
vasten aurinkoa. tuulessa.
olen seonnut niin monta kertaa
ettei sillä ole väliä
kuolema ja elämä
niin samankaltaiset.
tänään kaupat eivät ole auki,
puun ainoa vihreä
tyhjänä heiluva talipussi
talven enteitä.
siinä oksa, jolle tuoda lintu
ottaa se käteen taas
ja silittää kuin lasta
jonka syntymää
ei omakseen halunnut.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti