coulda woulda shoulda

kun olit lähtenyt istuin kapakassa
tuopin pinta niin huurteinen kuin kesällä aina
kadunvartta koivut ja ajattelin etten koskaan nähnyt lentolippuasi
karistin tuhkaa pöydälle
puseron kaula-aukossa kostea läikkä vieläkin
saranat riipivät vastalauseita
oli päiviä siitä kun

olisin pitänyt sinun lapsesi. sanoin sen ääneen

to get out and about and weep for all things lost

mitä suloisempia sähköposteja
mitä suloisimmilta rakastetuilta joinain vuosina
myöhemmin tämän huoneen yksinäisyydessä
huvitella ajatuksella että todella lentäisi sen meren
sellaista rauhaa en ole löytänyt
miten tulee suru näitä sanoja.

ajatuksia saarikosken koottuja selatessa

I

valtava onni tulla tällaiseksi

ja vielä pullo yrttiviinaa keittiössä

II

nämä eivät tule ääneen
eikä muisto siitä kun ala-asteen ruokalaan kävellessä
näen ilmoituksen taitoluistelukoulusta
vaaleanpunaisen villapaidan muovikoristeet kuin mustalaisen hameesta
minä näen itseni jäällä yksin ja on pimeää
enkä ole enää niin paksu että terveydenhoitaja käskee laihduttamaan
ei se tiedä että syön äidittömän lapsen surua, eihän se tiedä
ja heti pyörähdän kun en kompastu luistimen terään
tietämättä kuinka tulen menettämään etuhampaani kymmenen vuotta myöhemmin
hetki menee ohi ja ruokalassa kalapuikkoja
saa ottaa niin paljon kuin lystää


III


pitää katsoa tuulen mukaan
minne puhaltaa savun


IV eli intertekstuaalis-narsistinen muistelma

rystysissä iho kipeää koskea
ihmistä kokonaan siinä
ja tulee uni ja muutama päivä leikkiä
sillanjuuren kantajaa

syntymien päiviä

kahdeksan vuotta tänään
aurinko paistoi
ajoin vitoslinjalla kotiin
pikkuhousuissa uudella tapaa
märkää

ikkunasta siwan valomainos
ja aikuisten murheet
minulla on ne samat housut vieläkin
eikä niitä kukaan riisu kuin silloin
ennen kuutta aamuyöstä kuulasta lonkkaa nilkkaan alas
miten minusta tuntui
häpykummun ylle
vaaleanpunaisella brodeeraus

"pretty"

runoilija, aktivisti, esseisti

wikipedian mukaan allen
kuoli ilman yksityisyyttä
läheistensä ympäröimänä
hänen kasvonsa saavat minut itkemään.
haluaisin sanoa paljon mutta
minulla on vähemmän sanoja kuin
keskimääräisesti arvioidut 25 000
shakespearen sanaa
tai suomalaisten kaksi tuhatta
per naama.
ovatko ne samoja sanoja
vai eri puhetta kaikkien äänet.
tunti on kulunut
twist and shout
ja pilvihommat jatkuvat
minä istun tässä
kirjoittamassa runoa jota huomenna häpeän.

kaskenkatu

jokin suru jäänyt unesta.
kaupunki havahtuu itseensä joka aamu,
joka aamu yhtä utuinen maa.
jäisit vielä, lähtisit kokonaan.

rinteessä lakanat, kuultavia
vasten aurinkoa. tuulessa.
olen seonnut niin monta kertaa
ettei sillä ole väliä
kuolema ja elämä
niin samankaltaiset.
tänään kaupat eivät ole auki,
puun ainoa vihreä
tyhjänä heiluva talipussi
talven enteitä.
siinä oksa, jolle tuoda lintu
ottaa se käteen taas
ja silittää kuin lasta
jonka syntymää
ei omakseen halunnut.

tänä pääsiäisenä kukko tuli suuhun
munat syötiin paahtoleivällä
aamukahvin kanssa.
noita herää yksin
luuta oven vieressä
muutamaa harjasta köyhempi.

ameriikkalainen unelma

kun olin viisivuotias
äiti yllätti minut hinkkaamasta pimppaani
kenin vastaanottavaiseen naamaan.
jo silloin olin visionääri.
nykyään toteutan näkemystäni käytännössä
barbit eivät tykkää minusta, mutta ken
soittelee öisin
läähättää kiimaansa
plastiikkapuhelimeen.
ilotippa unen päässä
sokeriliemen makuinen.

seppo kääri viimeisen sätkän

ovatko kuolleet värittömiä?
en ole koskaan yhtään nähnyt.
enon hautajaisissa livahdin tupakalle
kun muut menivät tuijottamaan arkkuun.
aikuinen mies paskoi verta kuukausia
eikä uskaltanut kertoa kenellekään.
pappi messusi jotain, koko kirkko itki
paitsi minä ja äiti
hän itki paljon
vasta paljon
myöhemmin.

viistoista ikuisesti

on vain mustaa ja valkoista. sinä olet perseestä,
sinä et. painukaa vittuun. minä minä minä.
seksiä viinaa rokkia. drugs are bad mmkay.
paitsi kokaiini, jota en tuu näkemään koska oon niin vitun
köyhä. en ees työväenluokkaa, mutsi oli sairaseläkkeellä
koko lapsuuden. kotipihan kivikossa leikittiin korukauppaa.
pikku-kapitalistit lasinsiruineen. sitten pantiin ampiaisia
lasipurkkiin, pyöritettiin niitä mäkeä alas kunnes ne ei enää
pystyneet lentään. pantiin kiven alle talteen tulevaa käyttöä varten.
minusta piti tulla palkkamurhaaja.
päädyin runoilijaksi.
onko siinä joku isokin ero
tappaako sanoilla
vai aseilla.

leikitellyt ajatuksella. korkeintaan
leikitellyt, nähnyt hautajaiset,
kukaan ei tule,
kovin masentavaa.
kuka sen maksaisi, kaiken,
juhlan lyhyestä elämästä.
pelkkää negaatiota kun ajattelee
kuolemaansa muiden silmin.
heillä on niin paljon tekemistä.

ei minuutta pidä sanoihini sekoittaman.