kaikki mikä kerran oli sinun,
linnut vasten syvää sineä
kerrostalojen järjettömyys
kadut, joilla loska jäätyi äkkikuolemaksi
neon naisten poskipäillä
messiaan jalkojen juureen samettinsa punervaa
aamut, joina tiesit missä heräät
ja nekin, kun olit täysin tiedoton
tapahtumahorisontin vääristymästä
huoltoasemien yksinäiset myyjät
lapsen keltaiset kurahousut läheisessä
leikkipuistossa kymmentä vaille neljä
eräänä torstaina kun menneet kahisivat
kultaa ja oranssia asfalttiin
bussimatkat vieraisiin kaupunkeihin
baarit, joissa et halunnut juoda
kävelykadun kuollut rotta, jäykistynyt hampaineen
kaikki lehdet puissa, puut lehtineen
pystysuora aava aavemastoineen,
veden tuntu, virran tuntu
alastomaan ihoon,
kaikki lumen alla elää
kaikki uuden kuun alkua
kaikki mikä kerran oli sinun
on syntynyt kuolemaan
sen tiedät etkä muuta
itsellesi koskaan kaipaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Upea runo. Tässä on jotain erilaista herkkyttä mitä muissa runoissasi.
Lähetä kommentti