I

kaikki mitä kaipaan nyt on
eikä lähde pois.
kenelle puhua.
edelleen muistan miltä näytät kun katsot itseäsi peilistä
kuin syntymäsi olisi ollut virhe johon yhtyä
kuin kulmasi kohottaminen kaataisi naisensisäiset valtakunnat
kaikki se venyttely, liikeratojen hämärtyminen
hämmästys ja pelko
kun katsot itsestäsi jumalkuvaa tiedät
tarkoitus on antaa anteeksi hänelle
joka sisälläsi hengittää.


II

olen tullut täyteen ja nähnyt menneen tulevan
ja siitä olen pahoillani

taivaat syttyvät. onko niitä tarpeeksi palaa.
kantavat kasvojaan kuin kuolleet
naamiot elämälle tehty, eläimistä,
elävään. odotan lähtöä vielä, odotan paluuta
olisin sisältä hiljaa
kuin huomista ei

nainen on sisällissodassa itsensä kanssa
miehen viholliset, ulkopuolella kaikki
ja tunkeutua naiseen
on tunkeutua rintamalinjojen väärälle puolen
luoja siunatkoon niitä
jotka rakkaudessaan
tämän taakan jakavat.

se vähä valo mikä päivää ehtii
vire hyminässä
tiskiaineen vaahto käsivartta
astioissa monen jäljet

tulee suru ja murhe
päästää irti surusta ja murheesta.
kuinka pohjattoman lohdutonta ihmisyys.

olisin itse puhumani valo

kaikki mikä kerran oli sinun,
linnut vasten syvää sineä
kerrostalojen järjettömyys
kadut, joilla loska jäätyi äkkikuolemaksi
neon naisten poskipäillä
messiaan jalkojen juureen samettinsa punervaa
aamut, joina tiesit missä heräät
ja nekin, kun olit täysin tiedoton
tapahtumahorisontin vääristymästä
huoltoasemien yksinäiset myyjät
lapsen keltaiset kurahousut läheisessä
leikkipuistossa kymmentä vaille neljä
eräänä torstaina kun menneet kahisivat
kultaa ja oranssia asfalttiin
bussimatkat vieraisiin kaupunkeihin
baarit, joissa et halunnut juoda
kävelykadun kuollut rotta, jäykistynyt hampaineen
kaikki lehdet puissa, puut lehtineen
pystysuora aava aavemastoineen,
veden tuntu, virran tuntu
alastomaan ihoon,
kaikki lumen alla elää
kaikki uuden kuun alkua
kaikki mikä kerran oli sinun
on syntynyt kuolemaan
sen tiedät etkä muuta
itsellesi koskaan kaipaa

lumella
hämärän etäännyttämät teonsanat,
askellus
hidas ja hiljainen.
kuka on se, joka katsoo takaisin;
miten tänne
on tultu.