t.
sinulle aina.
kuten tahdoit.
nähdä lävitse, itsensäkin
sekö sinusta tekee niin
irrallisen
keväällä unelmoin vielä
olisi mies joka kävelee epätahdissa,
rytmittä, aivan kuin olisi irrallaan
kaikesta mikä on totta –
sinä teet sen tietäen.
askeltaa kuin jalka osuisi
kaikkeuteen kuin ei-mihinkään;
minä tiedän mitä näillä kirjaimilla teen.
minä piirrän sinut ilmaan, ääriviivat,
sääliksi vääntyneen profiilin.
minä annan sinulle nimen, nyt,
tämä on kastejuhla, olet uusi,
minä teen sinusta jotain niin kaunista,
annan tekoja, jumalaisia miltei,
annan maailman sinuun,
ettet itse koskaan yllä
koskemaan sitä mikä virtaa huoneiden lävitse
pölyjen virta, ihmisen virta
kuolematon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti