savurenkaita
ikkunan takana sininen
ja kulma taloa
kahvinkeitin naksuu hiljalleen
miksi rakastavaiset jäävät aina toisilleen
tuntemattomiksi
täällä kaikki tuoksuu sinulle
jokin häive hymyä
viipyilee
ristii jalat
kuin tässä maailmassa olisi jotain pyhää
vatsalla hiutaleisia
kuolleita, lehdet kahisevat
lokeroissaan
entä jos hetken tuntisin olevani onnekas
niskassa
untuvaa ja
avaruuden rauha
perjantai 10. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eteeristä.
vähän liiankin. pelottaa, että alan nyyhkyilijäksi.
Lähetä kommentti