et ole käynyt kotona päiviin
et pyhittänyt lepopäivää, silti
niin monta henkäystä
olet ollut
rauhassa,
kepeä, lämmin
selkäranka helminauhaa
turkoosilla lakanalla

ja minulla
vaitonaisuus vastauksena kaikkeen
silmät vähän raollaan

unessakin

sormien päissä
näitä aamuja

kelmeä,
harsoinen
valo
taittuu leukasi linjaan