en minä surua halunnut
en surua enkä menneiden haamuja
kädet sylissä tuijotan seinää

ja taas syksy pt. I

uudenmaankatu on sateessa
tupakoin ja luen parvekkeella
kinnusen kankkusesta,
se on niin turkulainen ettei minun tarvitse
kuin osata matka lähi-siwaan.
tapani hoitaa loput.
matkalla juuri mainitusta puljusta
kassissa kuusi olutta ja juissi
jäin lukituksi ulos vuokrakämpästä.
naapurin platinablonditkaan eivät päässeet
sisään rappukäytävään,
uudenkiiltävä summeri vehkeili taas
maksajiaan vastaan.
740 euroa kuussa on aika paljon
sateessa seisomisesta varsinkin
kun on jättänyt röökit sisään.

11.07.12

ansaitse rahaa ja muista hengittää rintarangassa satunnaisissa stressitilanteissa ilmenevistä epämääräisistä pistämisen tunteista huolimatta.
rakasta avomiestäsi äläkä juo hänen viimeistä oluttaan, koska hän pyysi, ettet tekisi niin. älä kallista sitä tölkkiä huolimatta siitä, että kyseessä on kylmyyttään helmeilevä puolilitrainen karhu, ja hän luultavasti olettaa sinun juovan sen sanamuotojen painotuksesta huolimatta.
myrsky on tulossa, se kasvoton paskiainen maksaa sinulle mikäli olet paikalla ja pyyhit pintoja
teet koteja ajatuksen tasolla.
sinulla on kollegoja, teet mitä teet jos teet
ja tunnet syyllisyyttä.
painettuna naisena syyllistyisit intertekstuaalisuuteen mutta näin
juuri näin
se on tulkittavissa itseironiaksi jota jokainen pöytälaatikkohenkilö harjoittaa

-----

katsoin tänään videon yökerhopalosta
jossa kuoli sata ja kaksi ihmistä.
nyt täytyy vain päätyä baariin
jossa ovi on hollilla
ja ikkunasta uskaltaa hypätä.

jaksaa näitä päiviä
jaksaako.
avain rapisee lukkoa
pitää nousta portaita nykyään
ei menneisyys tapahtunut minulle
sitä on liian paljon kuuluakseen minulle
linoleumille roiskahtaa olutta.
haluaisin tietää syttyykö vodka kuin toimintaelokuvissa.
mitä jos tulitikut loppuvat.

ja ehkä ihmiseen saa yhteyden näin saarnaamalla itsestäänselvyyksiä tulemalla kansankynttiläksi olemalla nainen olemalla miesolemalla oman sukupuolensa paras mahdollinen näyte hyväksymällä demokratian keinot jotka parhaimmillaankin ovat vähäisiä mitä helvettiä sitä tekee kun kansa kuuntelee bentleyta ajavaa kusimulkkua pillua persettä autoja massia kun oma elämäsi on yhtä tyhjän kanssa olet yrittänyt ja yrittänyt uudestaan etkä vieläkään ymmärrä mitä on raaka työnteko fyysinen työpaskaduuni ja jos käsität, tiedät että sinusta ei siihen ole. paikka jossain muualla paikka jossain kunhan ei täällä, ei tässä, "ota hitaammin" mutta etanatkin stressaavat verrattuna orjatyöntuomiin pakotteisiin, ja kun sinä sen ymmärrät et sille mitään tee. hengität. nouset bussiin avaat oven kustannuspaikalle eikä kukaan ole sinulle velkaa. kuuden tunnin menettäminen viisi kertaa viikossa ei miellytä sinua mutta saat siitä rahaa. lopulta kaikki mitä haluat on jäädä sänkyyn makaamaan lakanoiden solmuihin hengittämään epäonnea vaikeuksia pahoja paikkoja eikä se sinua pelasta eikä anna periksi. kaikki mitä sinulla on
laskeva aurinko
viisitoista astetta plussan puolella kesäkuu.

6. krs

ennen kuin asfaltti kutsuu

ja kun minusta viimein tulee suuri suuri suuri
ajan painepesuria turun torilla
missä äijistä tulee spurguja ja spurguista
housuunsa paskovia, punottavia huokos-olioita
joiden ihmisarvo määritetään kun et halua
sellaisen istuvan viereesi bussissa
vaikka sillä on "sun ikäisiä lapsia"

naiset kaltevine korkoineen kallistuvat kohti kirkkautta
kohkaavaa mainosnäyttöä, jonka joku asianomainen nimesi
kauppiaan munanjatkeeksi
miten ne pysyy tolpillaan tässä säässä,
naiset ja kauppias,
sitä kompastuu ihan itsekseen kun tiellä on
pulujen paskat, humaltuneiden lasten
kohmettuneet klimpit huulikiiltoa ja tervaa

mutta se painepesuri,
mandariinit kukkakaalin lehtivihreät ja kesäisin ne tennarin
alle murskatut mansikat
muutama lokki, ollaan lähellä merta
eikä kasualiteeteilta pelastuta
pullanmurut ja vanhat muorit
puhtaaksi tyynni
bussikatoksen alla