110725

artful of beirut

bart's ass gamut

the sticker is here

   hannulle terkkuja että

merkitykset muodostuvat itsestään,, kun muistaa välimerkin

 

The thing with the funeral pen

 

Minulla on tapana olla ajoissa. Ajoissa, siis ajoissa, todella ajoissa, ei ajoissa siten, että kun toinen on myöhässä, joutuu itse odottamaan.

Aurinko oli jotain niin kuin se oli tänään, ehkä, leveyspiiri on erilainen.

Olin ajoissa, etuajassa, hiippailin hautaustoimiston parkkipaikalle aurinkoon.

Olin vanhempi kuin odotin,

no,

niin no,

kuka se minut sinne kuttu kuolinkehtoa kattomaan

i was sitting on the window sill when she told me 

she's scared of splinters. not falling down 

from an open window, that's looking to another house, another place

but splinters. she was afraid of 

the splinters not settling, those ragged pieces of wood

growing inside her fingers, then 

her hands and 

splitting

what she holds whole.

olis ollu helvetin kiva nukkua. ei sitte. ulkona on subtrooppinen ilmasto.
twitter ahistaa. oon ehkä purkanu sinne liikaa mt-ongelmien kuvailua
konkreettisesti.
ylipäätään unettomuus ja levottomuus on vissiin näitä lamon
laskemisen oireita. tänk u plz do not come again.
ja olis kai tän voinu hitaamminki laskea, nyt ko mietin.
ei silleen, että korvissa soi ja päässä taas soi ihan toinen veisu,
meinaan jope ruonansuun "hei kännykkä soi".
miksi, lucifer, miksi? heittäisin veriuhrin, että tämä loppuisi.
olettaen siis, että jaksaisin. tai kykenisin.
että hei kännykkä soi vaan sinnekin.

ehkä olennaisinta olisi se, että en olisi olemassa ollenkaan.
ja toisaalta, miksi vitussa en olisi.
ei sillä, että haluaisin kuolla, en todellakaan.
hyvällä mäihällä kuolen vanhana, kun olen tehnyt sinunkaupat kuoleman kanssa,
hyväksynyt sen, että elämä loppuu.
ei tarve olemassaolemattomuudelle ole sama kuin halu kuolla.
ja silti se on, mutta sitä ei mieluusti ajattele.
sitä ei miellä samana.
ajattelen asian tavallaan solipsisesti; jos minua ei olisi,
ei olisi kokemaani. maailma toki pyörisi edelleen muille, mutta minun
osani maailmasta lakkaisi. minun näkemykseni.
onko se minkään arvoinen?
sen pitäisi olla.
parhaimpina hetkinä uskon, että se on, että minulla
todellakin on merkitystä ja jotain annettavaa
---- mutta miksi pitäisi olla jotain, mitä antaa?
miksi pelkkä olemassaoleminen on mahdotonta?
miksi se ei riitä, että olen, hengitän, elän, koen, tunnen?
miksi täytyy aina antaa itsestään, olla hyödyksi,
hyväksi, lämmöksi, miksi täytyy tuntea syyllisyyttä siitä,
ettei halua käydä suihkussa samana iltana kuin heila haluaa,
koska siitä on tullut rituaali, että käydään yhdessä suihkussa,
ja se on hyvä rituaali, se pitää meidän lähellä toisiamme
sellaisella tavalla, jota paraskaan nussiminen ei kykene saavuttamaan.
ehkä kyse on juuri siitä vähästäkin kuuluvuuden tunteesta
irtautumisessa. jos minä irrotan sinusta, päästätkö sinäkin irti?
vaikka kyse on helvetti vieköön SUIHKUSSA KÄYMISESTÄ.

2015 X

ei se ollut kuin ovi

ovia ollut muita

menet ja riisuudut

siinä olet ollut aina

tiedät mitä on

alastomuus ja antautuminen

itsekkäästi ottaa

toisen keho

olet ollut niin kauan yksin

--

x

olet vanha niin vanha
naururyppysi todellakin rypistyvät
enkä minä nuorene enää
täytän
kolmannen kerran elämässäni
täyden
vuosikymmenen
paljonko siihen mahtuu
puhkikäveltyjä tennareita, helmoja,
siirryn kävelykenkiin
sauvojen varsissa
kaikki se, mitä me emme

minä rakastan sinua

olet tanssi
katsot vikojani kuin ne kuuluisivat
joka ikinen aamu
nukkuessasi olet irti, kaunis
tähtisumua poskipäillä
luomilla  
kohti nenää kurovat
käpristät varpaitasi

hengitän sinusta sinuun

heilalle toinen

ehket koskaan ole minun
suru kämmenissä
kyljessä kaikuu kaikuu

kupru kämmentä
kämmentä kaiut
käsi katsontakuppina minä
itseni kuvatusta katson

ensimmäinen heilalle

kuinka otat
kosket
ole minun minun minun
ja
elämä sinussa omasi kuin
täydet vaahtopäät lasikuitua vasten
vyölenkkiä vasten sitä
mitä olen
ja kuka
jää

kerii itsensä uneen
nyrjähtää
kuparinkehräinen mies

vittulan kevät ja pillulan ovet (work in progress)

armaani on maitovasikka, vilukissa

eläin itsessään

sen seitsemästi syntynyt sinilmäinen

hän, jonka aamuisin soisi minuun pyrähtävän

mutta rakkaani ei koskaan ole mun

back in the saddle!

oon keikalla PÄIN MÄNTYÄ-festareilla lauantaina 29.8., lisätietoja TÄÄLTÄ.
siellä on kaikkea muutakin siistiä, mutta
runohetki kello 14:00 alkaen Pub Mäntyä vastapäätä olevalla lippakiskalla, mukana menossa
Susinukke Kosola, jonka seuraava kokoelma tulee Sammakolta ulos kai keväällä tai ens syksynä.

luen nyyhkistä, sori jo etukäteen.

1252.6

älä turhaan vastusta

iloa kaikki.

sanoja sanoja aina sanoja
minussa elokuun hiljaisuus

portaiden vierestä palanut valo
---

alistajakerho

minkä haluan kuulla
ellen hiljaisuutta
jossa hän ei hengitä
kuin olisi läsnä
solar plexit silmillään
rintalastan takana ontto sininen
kämmenen kaiku

hän, joka kävelee läpi tuhkaisen huoneen

porthaninkatu sataa untuvaa
mies on kauneimmillaan
kirkkain silmin

---

kolkko sisäkkäin
seilata tarpeena
aallon alta ja yli
sysisyvään lyöt
riitteeksi hien

päivä kuukaudessa

kuinka kirkastan tämän äänen
kämmenelläsi painat
minut olevaan
 



        

vastine urpolle

kuohutti mieltä tällainen kolumni: http://m.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/seksikolumni-jos-et-anna-miehellesi-joku-toinen-antaa/5177270

tämä on vastine sille.

Anna ees vähän, eli kuinka seksuaalisuus toimii

Hei nainen! Oletko parisuhteessa miehen kanssa? Panettaako juuri nyt? Jos vastasit ensimmäiseen kyllä ja toiseen ei, on Neiti Hekuman mukaan todennäköistä, että miehesi menee ja pistää munansa väärään lokeroon.

Vääristynyt käsitys kumppanuudesta on ymmärrettävää; kuinka voi ymmärtää asiaa, josta ei ole omaa kokemusta? Ilmeisesti helposti, koska Neiti Hekuma väittää tietävänsä, että parisuhteet perustuvat seksiin, ja että muna täytyy ottaa suuhun, vaikka itkettäisi. Täytyy kuitenkin muistaa, että normaalissa parisuhteessa seksi ei ole pakollista.

Suomessa vielä 70-luvullakin vallinnut ”hellan ja nyrkin välissä”-ajattelu ei toimi enää. Naiset, kuten miehetkin, ovat ihmisiä, eikä seksuaalista kanssakäymistä voi vaatia kumppaniltaan vaikka sormukset helisisivät nimettömissä. Jos mies haluaa panna itkevää, vastentahtoista naista, niin miehessä on jotain vikaa.

Hekuma ei ota huomioon parisuhteen muuttuvuustekijöitä, eikä sitä, että hänen totuutensa ei ole kaikkiin suhteisiin sopiva. ”Jos et anna miehellesi niin joku toinen kyllä antaa” ja ”Miehet, antakaa enemmän seksiä naisillenne” kertovat korkeintaan kirjoittajan omista kokemuksista; libido on korkealla, panettaa 24/7. Se on kirjoittajan itsensä totuus, ja se on ihan OK. Ongelmaksi ajattelumalli muuttuu, kun sitä markkinoidaan mediassa, jolla on kansallinen levikki.

Kirjoittaja puhuu haluttomista naisista, vaikka kolumninsa alussa myöntää, ettei tiedä aiheesta tai haluttomuudesta yhtään mitään. Tässä heijastuu kirjoittajan pätemisen tarve: on halu sanoa paljon, tulla vakavastiotettavaksi kolumnistiksi ilman meriittejä. Tässä pieni vinkki: älä kirjoita asioista, joista et tiedä. Google on olemassa, tutustu aiheeseesi. Yhden ihmisen seksuaaliset tarpeet eivät vastaa kaikkien tarpeita, ja luulen kirjoittajan tehneen enemmän vahinkoa kuin hyvää kolumnillaan.

Seksuaalisuus on muuttuva asia. Se elää ja mukautuu elämäntilanteiden kanssa. Jos syyttää kumppaniaan pihtaamisesta, on ihan pihalla parisuhteen tolasta. Monet asiat aiheuttavat seksuaalista haluttomuutta: stressi, lääkitys, huono olo suhteessa pysymisestä ja niin edelleen. Haluttomuudelle on aina syy, eikä sitä paranneta väkisin pyllistämällä.

linjoilla

älä sano sitä
missä se lakana on
älä sano noin
ota kengät pois jalasta
kompuroit ja olet kaunis
----