alistajakerho

minkä haluan kuulla
ellen hiljaisuutta
jossa hän ei hengitä
kuin olisi läsnä
solar plexit silmillään
rintalastan takana ontto sininen
kämmenen kaiku

hän, joka kävelee läpi tuhkaisen huoneen

porthaninkatu sataa untuvaa
mies on kauneimmillaan
kirkkain silmin

---

kolkko sisäkkäin
seilata tarpeena
aallon alta ja yli
sysisyvään lyöt
riitteeksi hien

päivä kuukaudessa

kuinka kirkastan tämän äänen
kämmenelläsi painat
minut olevaan