historiaa

nytkäytä kylkeä beibe
nyrjäytä itsesi minuun
tänään on onnen päivä

maistoin jokaisen poskelle taipuneen korren

hannulle pt. 2

vuoden päästä villapipo kasvaa heinää
paidat viety kierrätykseen, kirjat
perheen kesken jaettu
ja suru

elämä on ihme, sen loppu
suurempi hämmästellä
niin kalpeilla kasvoilla
niin pehmeät posket

jos olisin voinut rakastaa sinua
olisin rakastanut lujasti
pitänyt kirjaa kuun vaiheista, pyytänyt ikkunaan

katso tuonne,
ota kiinni korresta

kuinka leikiten aurinko nousee
viimeisiin päiviin

hannulle

kun katsoo alas niin sen huomaa
näillä tisseillä on ratsastettu toistuvasti ilman satulaa
sojottavat haasteina itään ja länteen
vaikka nänninpää näyttää pohjolaa

montako poimua jäi käymättä
ja kuka niistä välittää
sinun tukkasi oli mennyttä jo

muistutit lintuja

laitoit zappaa pyörimään

PSA

en jaksa kirjottaa enää mitään vitun ihmissuhderunoutta.
painotan edelleen sitä, että tää on ollu mulle ja on edelleen raapustelualusta,
ei mikään julkaisukelpoisten runojen kyyläilysaitti.
suurin osa siitä, mitä tänne oon postannu viimesen kahden, kolmen vuoden aikana
on pelkkää paskaa. terapiarunoutta. sillekki on toki paikkansa maailmassa.
nyt tuntuu, että joku tukos on lähteny, ja ehkä pystyn opettelemaan runouden uudestaan.

tl:dr; ajattelin kirjottaa murharunoutta. semmosta gangsteristailista shittiä, boardwalk empire ja kieltolaki ja niin ees päin.

hengettömänsä hajallaan
minunko ne täytyy korjata
nyppiä hiuksista oksat