puhuin runoilijan kanssa puhelimessa,
se kuulosti eriltä kuin näyttää,
sellainen syvä ja samettinen ääni
kuin 50-luvun viettelijättärellä.
jos olisin mies, housunpunttini olisi vapissut.
kirjoittaminen on vaikeaa nykyään,
palkkatyö tulee elämän tielle
eikä runoilija ole elämättä,
ei kasva eikä tuota,
eläminen pitkissä hetkissä on runoilijalle
lapsen maito, ei meistä ole
pitkiin komennuksiin.
tämä ei ole runo,
mutta tämä on totuus,
on tärpätillä siveltyjä sieluja
ja likaisia lakanoita, huoraamista vanhoille tutuille,
kun näkee sanansa painettuna sitä huumaantuu,
laskee levikkejä, tässä kuussa 60 000 ihmistä
lukee mitä mieltä minä asioista olen.
mitä haavikko sanoisi, jos tietäisi
että nykyään viiniä voi juoda muovisesta pullosta
eikä kukaan arvosta moniosaisia kokoelmateoksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Totuuden kirjoittaminen saattaa olla vaarallista, vaikka ehkä sinä kolumnistina uskallat sen kirjoittaa. Minkään objektiivisen totuuden löytäminen on mahdotonta kun kysymys on tutkimuksesta, toivottavasti myös siksi HS (16.9.2010) on julkaissut tänään arvioin Riikka Pulkkisen kirjasta 'Totta'.
Sinun tekstisi lukiessani toivon, että on joku, jolla on aikaa kirjoittaa ne tarinat, joille on jo tilausta. Ne tarinat, joita ei enää itse voi kertoa itsestään. Että saa jonkin näkökulman. Puhelinhaastatteluista en sitten tiedä, tutkimustyöni ei ole vielä niin pitkällä. Voi jäädäpä kaikista haastatteluista taltiointi - puhumattakaan julkisista luennoista kuten jokavuotisesta elokuun konferenssista. Tämä tietenkin tarkoittaa myös tämänvuotista Poetiikkakonferenssiin, jonka aiheena on ollut 'tunteet'.
Muistaakseni NY Timesin tilaston mukaan työelämässä on naisia, jotka puhuvat keskimäärin 16000 sanaa päivässä. Siihen ei varmaan auta kirjoittamasi vertaus likaisista lakanoista, joilla maksetut naiset makaavat. Kirjoitat kuitenkin minkä tahansa ammattikunnan sisällä liikuskelevasta huhupuheesta, jonka mukaan naiset etenevät urallaan. Siihen ei tarvitse enää suostua.
Parnasson runoeditorin, Karri Kokon mukaan aikakaudellamme elää nyt jo runoilija, josta "tulee seuraava Paavo Haavikko", joten viittaaminen Haavikkoon ei ole ehkä tuulesta temmattua.
Viimeiset kaksi kappaletta kirjoittamastani kommentista ovat jokseenkin hajanaisia, mutta niin ovat nämä ilmavat säkeistöt myös sinun tekstissäsi, joka on tyylillesi0 tyypillinen.
kerro, eeva, kuka on tämä josta seuraavaa haavikkoa mallataan?
poistetuissa kommenteissa kauneinta on se, että ne päätyvät sähköpostilaatikkooni siitä huolimatta.
Lähetä kommentti