heräsin tänä aamuna sängystäsi en heti tiennyt missä mutta minussa oli koti eikä niin pidä eikä niin saa minua pelottaa taas tekee pahaa ajatella en tiedä miksi olenko huojentunut ettet tarkoittanut me vaan me kaikki soitat minulle kun pääset töistä mutta et sinä minusta mitään tiedä et paljoa halua tietääkään paitsi jalkovälin lamaantuneen värkin kun olen sinusta irti olen eksynyt
älä sekoita tätä rakkauteen.
olet minulle kaikki mitä en koskaan saanut kun kirjoitan sinusta kirjoitan kaikista joiden lantio on hakannut minua vimmaisesti pitkinä öinä hengitys tulee ja menee ja toivoo sen lakkaavan herää omaa itkuaan ihon lämpöön ja näkö on sumea ei ymmärrä miksi tekee itselleen näin kerta toisensa jälkeen mitä vielä yrittää vaikka sinun naisesi ovat olleet keveitä kauniita älykkäitä ihania heidän niskansa kaaret polveilet itsestäsi minuun en taaskaan tiedä kirjoitanko sinusta vai siitä jota rakastin täällä on niin kylmä minun on vilu puupenkkien kosteus kuin rävähtäneet silmät kesken aktin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti