perjantai 10. lokakuuta 2008

huomen

savurenkaita
ikkunan takana sininen
ja kulma taloa
kahvinkeitin naksuu hiljalleen
miksi rakastavaiset jäävät aina toisilleen
tuntemattomiksi

täällä kaikki tuoksuu sinulle
jokin häive hymyä
viipyilee
ristii jalat
kuin tässä maailmassa olisi jotain pyhää
vatsalla hiutaleisia
kuolleita, lehdet kahisevat
lokeroissaan

entä jos hetken tuntisin olevani onnekas

niskassa
untuvaa ja
avaruuden rauha

2 kommenttia:

Eeva Karhunen kirjoitti...

Eteeristä.

marianna meri-tuulia kirjoitti...

vähän liiankin. pelottaa, että alan nyyhkyilijäksi.